Hengitysteiden osien nimeämistä

Huomenna anatomiaa ja fysiologiaa! Pienet on ilot pienellä. Mut siis hei, 4 tuntia! Tai no neljä kertaa 45 minuuttia eli kolme tuntia mutta kuitenkin. Sit alkaa viikonloppu. Seinäjoelle. Hehkeetä. Mutta ehkä elämä voittaa. Seuraavana viikonloppuna sit meen Lahteen ainakin luultavasti. Tutustumaan lahtelaisiin elämäntapaintiaaneihin, vai miten se nyt menikään...

Mä ostin tänään nenähuuhtelukannun. Se oli aika fiksu veto. Osasin jopa huuhdella nenäni mutta en osannu käännellä päätä sen jälkeen niin että aivan kaikki vesi olis tullu pois. Pitää siis harjoitella lisää.

Mä en vieläkään ole harjoitellut parran ajamista.

Ei nettiä.

Mun netti ei toimi. Nyt käytän hyväksi Sofian nettiä eikä Sofia ees tiiä että teen niin koska se hommas uuden puhelimen ja samalla uuden liittymän eikä mulla ollutkaan sitä uutta numeroa. Mutta tuskinpa se haittaa, ku eilen sain ihan luvan kanssa käyttää tätä. Ja piuha oli keittiössä. Mun pitäis vielä testata koneen ja piuhan kanssa Sofian nettiä että voin olla varma siitä ettei vika oo mun laitteissa vaan yhteydessä. Sit teen vikailmoituksen ja joku ehkä joskus korjaa sen mun netin.

Mulla on open office ja mese ja spotify.

Mulla on myös kahvia jota oon juonu noin 1,5 jos en peräti 2 tuntia. Pitää varmaa juoda se loppuun ennen ku saan siitä ruokamyrkytyksen ku se on ehtiny tulla eloon.

Tänään oli vähän tylsä päivä koulussa. Oli vaan tietotekniikkaa. Huomenna on jännempää varmasti ku on ensiapua. Keskiviikkona lääkelaskentaa ensimmäistä kertaa. Torstaina anatomiaa ja fysiologiaa. Torstaina ehkä netti toimii. Toivottavasti. Tänään kävin optikolla. Näkö on pysyny samana, silmät voi hyvin ja voin hommata piilareita.

Mä hommasin viherkasvin. Viirivehkan. Unohdin jo sen nimen mutta Maija onneksi muisti sen. Musta tuntuu aikuiselta kun mulla on viherkasvi. Tai ainakin suhteellisen vastuuntuntoiselta. Mä uskon että kykenen ehkä jopa pitämään sen elossa.

Musiikkia ja netti.

Eilen oli perjantai. Tänään on lauantai. On hienoa jos tietää mikä viikonpäivä on eikä esimerkiksi luule tiistaina että on maanantai. Voisi jäädä erinäisiä tapahtumia välistä jos olettaa niiden olevan huomenna vaikka oikeasti ovatkin tänään.

Eilen näin ihmisiä. Se oli mukavaa. Paitsi että piti katsoa liikaa Pinjan perään ja lähtee aiemmin kuin olisi tuntunut siltä koska sen piti päästä nukkumaan. Ja typerät ikärajat kulttuurilaitoksiin on syvältä. Autolla ajaminen pimeällä on kivaa.

Vähän ehkä väsyttää. Illalla pitäisi olla sosiaalinen. Mutta ei liian sosiaalinen. Voisi myös käydä kaupassa ja ostaa jotakin syötävää jos vaikka tekisi mieli jotain.

Kohta vois jatkaa matkaa jonneki. Istun pääkirjastolla. Joku mies seisoskeli tuossa muka tuijottaen pihalle, siirty mun toiselle puolelle seisoskelemaan. Vähän ajan päästä tuli kysymään paljonko kello on. Sen piti toistaa neljä kertaa ku ensimmäistä en kuullu (musiikit korvilla), toisella kertaa en ollu varma mitä kieltä se puhu, kolmannella sain selvää et suomee ja neljännellä että mitä kysyi. Se lähti tästä, mut huomasin äsken et se oli jossai tuolla kauempana tuijottamassa. Ei kivaa. Yleensä täällä on kyllä saanu olla ihan rauhassa.

Tajusin just miksi kirjaston ikkunat aukee juuri tuolla tavalla.

Sumussa.

Taidan sittenkin kirjoitella tänne ainakin silloin tällöin vaikka olenkin Suomessa. Tuli nimittäin aivan sellainen olo et nyt täytyy tehdä näin. Tuli myös suuri visio että laitan otsikoksi Joensuu. Huomasin sitten kun kirjauduin sisään että edellinen teksti on otsikoitu Joensuu. Ei väkisin. Sehän olisi typerää jos olisi sama otsikko kahdessa peräkkäisessä tekstissä, siitäkin huolimatta että välissä on puolisen vuotta aikaa.

Olen siis Joensuussa taas. Ollut jo vähän yli viikon. Olen istunut koneella, syönyt, käynyt kahdesti lenkillä ja rasittanut valmiiksi kuollutta nilkkaa liikaa sekä katsonut telkkaria jos sieltä on tullut mitään kivaa/hyödyllistä/mielenkiintoista/viihdyttävää. Sanna ja Lenni on ollu täällä kans jonku verran. Isä oli torstaista perjantaihin Sortavalasta ja lähti tänään Uimaharjuun. Valitteli ku tuli takas Sortavalasta ku venäläisten kanssa pitää juoda aina vodkaa. Oli vissiin ollu vähän krapula. Onneksi mä en harrasta krapulaa.

Jonkinlainen sosiaalinen elämä vois olla ihan jees. Mä vaan angstaan täällä. Suunnittelin et olisin tänään menny Ilosaareen lukeen kirjaa, mut en ikinä päätyny sinne asti, kävin vaan kaupassa ostaan munakoison ja muuta mielenkiintosta ja tulin takas isälle. Torstaina kävin kaupungilla mut en löytäny mitään ostamisen arvosta jos ei lasketa uutta lompakohkoa. Mä oon jutellu ihmisten kanssa mesessä, myös sellaisen kaa jonka kaa ei pitäis ja kriiseilly sen takia ja valittanu muille kriiseilystäni. Olin myös reipas ja kirjotin Annelle pitkästä aikaa. Ja lisää reippaudesta todistaa selkeästi se että kirjoitan tätä. Mä oon myös haaveillut tulevasta jolloin mulla on koti ja tykkään koulustani. Toimiva parisuhde ei olis myöskään pahitteeksi. Lisäksi olen haaveillut että karkaan Dubliniin ja jään sinne jonneki baariin töihin loppuiäkseni. Tai Lontooseen. Tai Roomaan. Tai Pariisiin.

Kysyin Pinjalta tänään että mitä mun pitäis kuunnella. Vastauksena tuli "En minä tiedä. Aato kakkas." Mitään muuta en halunnutkaan ikinä tietää. Ehdotti se mulle jotain sit myöhemmin. Ja Kossi ehotti paria bändiä kans. Musiikillinen puute hetkeksi tyydytetty. Tegan & Saraa oon kuunnellu suhteellisen paljon, nyt soi Sum 41.

Ens viikolla mä oon reipas ja nautin elämästäni.

Joensuu

Kirjotin tuon edellisen tosiaan 10.9. kun olin ollut Italiassa muutaman päivän. Tietokone kuitenkin sammui kesken joten juttu jäi kesken ja pian meiltä katosi nettiyhteys ukkosen myötä. Muistin nyt etten koskaan sitä julkaissut.

Äitille tiedoksi: olen hengissä edelleen, kaikki hyvin ja ei, mä en varmaankaan tule päivittämään tätä blogia aktiivisesti kun oon suomessa.

Mä oon nyt siis Joensuussa. Kävin kaupungilla tänään, ostin kirpparilta paidan ja pussilakanoita. Kävin Levy-Eskoillaki, käytin lahjakortit. Oon suunnitellu ostavani sängyn. Ja ehkä kirjahyllyn.

Hengissa edelleen. Alotetaan tarina autosta. Eli siis ma olen ajanut taalla autoa. Ei ole ollut hirvean suuria ongelmia. Tosin parkkeerasin auton marketin pihalle niin etta viereisen auton kuski meni vaaralta puolelta sisalle ku ei mahtunu omasta ovestansa. Tai olis vaan just ja just mahtunu. Puolustuksekseni sanottakoon etta auto on erittain iso. Se on korkiampi ku mina ja nii levee et vaa just ja just mahtuu ruutuun. Ja se oli ensimmainen kerta ku parkkeerasin sen auton muualle ku tuohon omaan pihaan. Tanaan myos piti vahan venkslailla edes takas ku menin hakeen Giuliaa juna-asemalta Luigin kaa. Meidan piti kiertaa parkkipaikka etta paastaan pois asemalta, ja ihanat italialaiset oli tietenki jattany autonsa niin etta yhtaan ylimaarasta tilaa ei ole. Piti parkkipaikan paassa kaantya ja mahtua raosta jossa aidan, oman auton ja parkkeerattujen autojen valiin jai noin 10 senttia tilaa. Siina piti sitte parii kertaa oikasta autoa. Paikka siis oli sellanen etta pienellaki/normaalikokosella autolla ois saanu venkslata, ja ma ajoin sinne land roverilla... Mutta selvittii! Kerran tosin sammu auto ku peruuttaessa jai eturengas lyhtypylvaan jalkaan kiinni.

Kaikkein vaikein paikka kun taalla ajaa on melkeinpa heti 50 metria kotoo, ku on kiviaita ja pensasaita ja tiessa pomppu nii pitaa kattoo tarkasti ettei pomppaa aitaan. Pari kertaa on kuulunu peilin osuminen pensaaseen, mutta siinaki paranen koko ajan. Juna-aseman parkkipaikkaa ei tassa kohtaa lasketa, siella mun ei tarvi kovin usein kayda... Maesta oon selvinny hyvin, ei mitaa ongelmaa sen kaa. Tama kun siis on tosiaan maen paalla, eika ihan pienen sellaisen, nii mutkia tiessa riittaa ja nakyvyytta on olemattomasti. Muun liikenteen kanssa ei oo ollu ongelmia, pitaa vaa kattoo autot tarkasti, nuo kun ei kayta vilkkua ku ehka just ja just kaantyessa, sillon tallon liikenneympyrasta lahtiessa eika todellakaan kaistaa vaihtaessa... Mun ajaminen tietty helpottuu ku Danilo tulee tanaa kotii ja tuo mukanansa autonsa Roomasta. Se auto on sit varsinaisesti mun kaytossa (Danilolla on moottoripyora kans jonka se vei maanantaiaamuna Roomaan mennessaan) ja isolla autolla ajelen vaan jos oon kuskina ruokakauppaan yms. Danilon auto siis on pieni, niinku ehka pystyi paattelemaan.

Mulla on nyt ollu muutama paiva varsinaisesti toitaki. Hyvalta vaikuttaa. Ei oo liikaa toita, mutta kuitenkin riittavasti etta ei tunnu etta laiskottelee koko ajan vaan. On myos sopivan vaihtelevaa, esimerkiksi tanaan oon hoitanu Sofiaa, ollu kattomassa uima-altaalla etta Luigi ei huku (yrittany hukuttaa sen ja se mut ku oltii vesisotaa) vaikka se uikin tosi hyvin, paremmin ku mina talla hetkella ku en oo uinu vuoteen kunnolla ja hakenu tosiaa Giulian juna-asemalta.

Kaikki perheesta vaikuttaa tosi mukavilta. Luigi on edelleen vahan ujo valilla. Giuliasta taas en hirveen paljoo tiia ku se tosiaan lahti sillo perjantaina lounaan jalkeen ja kavi tanaan vaan reilun tunnin kotona ennen ku lahtivat Luigin kaa isallensa.

Paikkana taa on aivan uskomaton edelleen. Tuntuu vahan ku asuis jossai maalauksessa. Takapihalla kasvaa tomaatteja, sitruunoita, paarynoita, omenoita ja aprikooseja. Normaalina vuonna Lauralla on kuulemma myos kurkkuja ja joitain muitaki, mutta tana vuonna ei raskauden vuoksi laittanu ku ne tomaatit ja sitruunat ruukuissa ulos. Ja tietty takapihan takaa alkaa viiniviljelmat... Se on myos ihanaa ku matkalla uima-altaalle (kavin viela viiden jalkeen yksin ihan vaan uimassa) pysahyin poimimaan pari sellasta hedelmaa puusta, josta en oo ikina kuullukaan, mutta hedelmat on tosi hyvia. Makeita. Ollaan myos just sopivasti viinitilaan nahden. Asutaan siis samassa pihapiirissa tavallaan ku mita viinitila on ja Lauran vanhemmat ja joitain muitakin taalla asuu. Asutaan kuitenki ylempana ku viinitila ja tavallaan tien paassa (tosta menee pienen pieni tie monsanton kylaan, mutta mun taallaoloaikana siita ei oo muut kulkenu ku mina sillon ku kavin kattoon milta kyla nayttaa)

Kosteaa.

Taalla ollaan, Italiassa. Ma sisaistin ehka noin kolme varttia ennen laskeutumista etta ma todellakin olen tulossa tanne. Lentaja kun sano sillon etta vasemmalla nakyy Venetsia. Itse lento meni ihan hyvin, ruokaa en syony ku oli munia ja pekonia, mutta muuten oli jees. Nukahdinki puolessa valissa hetkeksi.

Vastassa mua oli perheen isa Danilo ja poika Luigi (12v). Ajettiin autolla tanne. Taa on aivan mahtava paikka. Asutaan kukkulan paalla vanhassa isossa talossa. Taa on kuulemma jotain noin 400 vuotta vanha talo. Mun huone on kolmannessa kerroksessa, kaytannossa koko kolmas kerros kun kolmannessa kerroksessa on vain tuo mun huone, joka on varmaan isompi ku mun Myllyojan asunto. Mulla on myos oma kylpyhuone kaytossa. Tai on siella jotai noiden kenkia jne, mutta varsinaisesti se siis on vaan mulla.

Kaytiin kavelemassa portilla (tanne on just sellanen vanha takorautanen portti niinku joissai elokuvissa) ja nain vahan enemman pihapiiria, myos uima-altaan. Huomenna uimaan. Kavin sitte myos itekseni kavelemassa tuossa Monsanton kylassa, kiva pieni paikka. Jossa ei kylla mitaan mielenkiintosta ole : D

Varsinaisesti tyot alkaa vasta maanantaina. Luigi ja Giulia (14v) on viikonlopun isallaan eika Danilo tai Laura oo toissa. Kaydaan kuitenkin varmaan huomenna ajelemassa vahan autolla ja kattomassa tata ymparystoa, missa on kaupat ja mihin ma vien Giulian aamulla.

Mua vasyttaa aika paljon, nukuin viime yona ehka 4 tuntia, heraillen. Edellisenaki yona jai nuo unet vahan vahaksi ja huonoksi. Nukuin kuitenkin parin tunnin paivaunet. Tosin vahan ennen ku nukahdin kuulu jotain hillitonta moykkaa, joku kavi korjaamassa vedenlammitinta ja se on mun portaiden takana nii etta sen joka korjas piti kolisuttaa niita portaita. Ja niista kuuluu kova aani kun ovat rautaa.

Nyt mina varmaan meen omaan huoneeseen, viela purkamaan joitakin juttuja laukuista. Koitan kirjottaa joskus taas tanne jotai. Nyt oon Danilon tyokoneella, myohemmin saan noiden vanhan koneen ylos kayttoon. Se vaan ettei hirvian kauan viiti olla netissa ku noilla ei lankapuhelin sitte toimi. Tai ainakaa nyt ei viiti, ku en tiia kuin paljon ne sita puhelinta normaalisti kayttaa.