Minä olen vanha mies.

Tai siltä ainaki tuntuu ja äsken vielä melkein näyttikin. Vanha mies -olo on positiivinen olo. Jos tuntuu vanhalta mieheltä tuntuu viisaalta ja kypsältä ja siltä että on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä. Vanha mies -housut ja -kengät sekä teemaan sopivan värinen paita olivat omiaan lisäämään tunnetta, tai ehkä ne jopa synnyttivät sen. Sitten voi miettiä että kuinka mahtavaa on että löytää kirppikseltä kahdella eurolla housut jotka saavat elämän tuntumaan tältä. Aurinkokin paistaa. Ja Jarkko Martikainen soi taustalla. Kahvikuppi on käden ulottuvilla.

Mä tykkään mun puuväripurkista. Se on myös tuossa vierellä pöydällä. Se on pienehkö lasinen hillopurkki ja siinä on paljon puuvärejä. Muuten pöytä on vähän sotkuinen. Ei kovin paljoa kuitenkaan. Tai siis voisi olla paljon enemmänkin sotkuinen. Viirivehkakin on vielä elossa, siihen on tulossa lisää kukkia. Se varmaan tykkää musta.

Mun vaahterassa ei oo enää juuri lehtiä. Muuten on ruskaa. Ja paljon kun täällä on niin paljon erilaisia lehtipuita. Harmi ettei ne kuitenkaan oo yhtäaikaa ruskassa kaikki, se olis varmasti tosi hienoa. Toisaalta kestääpä pitempään. Mulla on huoneen nurkassa erivärisiä lehtiä.

Elämä on kivaa.

Siis missä on rakas tai ystävä parhain siellä sun paikkasin tänään jo on kaikki me lähdemme liian varhain kuoleman kankeuden karkelohon. Ja puustasi putoaa viimeinen lehti yö vie haaveilijan. Vain hetkisen ihminen elämään ehtii, kaikki me kuolemme pian. Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää kiellän sen olevan viimeinen. Kavahdan terveen järjen häivää, elämää vierastan, ihminen.

Truncus brachiocephalicus.

Tänään oli koulua. Huomenna ei ole. Kolme päivää aikaa kyllästyä. Tai sit mä voisin leikkiä opiskelevani anatomiaa ja fysiologiaa. Lenkille ei oikein passaa lähtee ku oon edelleen kipee. Siivota vois kans. Mikrobiologian jotain juttuja vois yrittää myös kattoo, mulla vaan ei oo kirjaa nii en tiiä kuin paljon sen eteen voin tehä, enkä kyllä varmaan jaksaiskaan.

Mä pääsin leikkeleen sydäntä tiistaina! Ja näin ja koskin keuhkoja. Toivottavasti mä pääsisin harjottelussa ruumiinavaukseen. Käytiin myös sikiön verenkierto, se on nerokas systeemi. Tänäänki oli anatomiaa ja fysiologiaa. Harmittaa kun se loppuu kohta. Eikä pelkästään sen takia että aihe kiinnostaa, opettaja on myös aivan mahtava ja muistuttaa edelleen hämmästyttävissä määrin Rönkää murre- ja sukupuolieroja lukuunottamatta. Ennen joulua on kyllä vielä patofysiologiaa ja keväällä lisää anatomiaa ja fysiologiaa eli lisää piisaa kyllä.

Farmakologian luennot on suurin osa ollu syvältä. Hehkeää istua illalla koulussa kuuntelemassa kuinka joku lukee suoraan kalvolta ääneen juurikaan lisäämättä asiaan mitään. Ei meidän ehkä myöskään tarvis tietää insuliinin aminohappojärjestystä. Toisaalta olis kiva jos jotakin kysyttäessä luennoitsija osais sanoo muutakin kuin että "mä en kyllä nyt osaa sanoo". Tänään en kyllä juurikaan keskittyny luentoon kun eilinen oli niin turhauttava ja aina kun kuuntelin tänään oli tyyli sama kuin eilen vaikka olikin eri ihminen. Eli opettelin latinaa siinä samalla. Jos joku kiinnitti muhun huomiota, luuli varmaan että mä teen sikana muistiinpanoja vaikka oikeesti kirjotin vaan uudestaan ja uudestaan truncus coeliacus - arteria mesenterica superior - arteria renalis - arteria ovarica/testicularis - arteria mesenterica inferior -> arteria iliaca communis ja muuta vastaavaa.

Enää mä en huomaa jatkuvasti että oon oppinu uusia asioita vaikka tietenkin sitä koko ajan teen. Tänäänkin opin siis paljon latinaa, olettaen että mä ehkä muistanki siitä jotain vielä huomenna. Ja epäilemättä mä opin että nouseva ja laskeva aortta sekä aortan kaari ovat tavallaan rinta-aortan sisäisiä termejä. Koulussa on kuitenkin edelleen kivaa jos ei lasketa erinäisiä tietotekniikan ja viestinnän tunteja.

Korvat melkein toimii.

Mulla on flunssa, taas vaihteeksi. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu melko varmasti. Seuraavan kahden päivän aikana oon sellasen 22,5 tuntia koulussa. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu melko varmasti. Täällä oli pimeää aamulla kun heräsin ja pimeää illalla kun heräsin päiväunilta. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu melko varmasti.

Mun netti toimii. Josta seuraa se että bloggaan enkä lue anatomiaa ja fysiologiaa ku huomenna on ruuansulatuksesta jota en niin hyvin tajua enkä myöskään selaile huomenna alkavan farmakologian luentomateriaaleja. Mietin myös et sillä joka kävi mun netin korjaamassa saatto olla hilpeetä ku mun pöytä on lahjakkaasti tiellä eli sen piti siirtää pöytää eli se ei voinu välttyä huomaamasta mun pöydän alla olevaa lehti/kirjapinoa joka sisältää ruskalehtiä eikä kertakäyttöistä kaarimaljaa joka edelleen sijaitsee mun pöydällä kun edelleenkään en ole harjoitellut toisten hampaiden pesemistä enkä kyllä parran ajoakaan.

Mua tuskastuttaa ihmiset jotka ei tajua mistään mitään ja esittää faktoina asioita joilla ei ole todellisuuspohjaa.

Mä myös aattelin et vois olla aika mielenkiintosta käydä älykkyystestissä. Ihan vaan huvikseen, ottamatta siitä suurempaa stressiä.

Hengitysteiden osien nimeämistä

Huomenna anatomiaa ja fysiologiaa! Pienet on ilot pienellä. Mut siis hei, 4 tuntia! Tai no neljä kertaa 45 minuuttia eli kolme tuntia mutta kuitenkin. Sit alkaa viikonloppu. Seinäjoelle. Hehkeetä. Mutta ehkä elämä voittaa. Seuraavana viikonloppuna sit meen Lahteen ainakin luultavasti. Tutustumaan lahtelaisiin elämäntapaintiaaneihin, vai miten se nyt menikään...

Mä ostin tänään nenähuuhtelukannun. Se oli aika fiksu veto. Osasin jopa huuhdella nenäni mutta en osannu käännellä päätä sen jälkeen niin että aivan kaikki vesi olis tullu pois. Pitää siis harjoitella lisää.

Mä en vieläkään ole harjoitellut parran ajamista.

Ei nettiä.

Mun netti ei toimi. Nyt käytän hyväksi Sofian nettiä eikä Sofia ees tiiä että teen niin koska se hommas uuden puhelimen ja samalla uuden liittymän eikä mulla ollutkaan sitä uutta numeroa. Mutta tuskinpa se haittaa, ku eilen sain ihan luvan kanssa käyttää tätä. Ja piuha oli keittiössä. Mun pitäis vielä testata koneen ja piuhan kanssa Sofian nettiä että voin olla varma siitä ettei vika oo mun laitteissa vaan yhteydessä. Sit teen vikailmoituksen ja joku ehkä joskus korjaa sen mun netin.

Mulla on open office ja mese ja spotify.

Mulla on myös kahvia jota oon juonu noin 1,5 jos en peräti 2 tuntia. Pitää varmaa juoda se loppuun ennen ku saan siitä ruokamyrkytyksen ku se on ehtiny tulla eloon.

Tänään oli vähän tylsä päivä koulussa. Oli vaan tietotekniikkaa. Huomenna on jännempää varmasti ku on ensiapua. Keskiviikkona lääkelaskentaa ensimmäistä kertaa. Torstaina anatomiaa ja fysiologiaa. Torstaina ehkä netti toimii. Toivottavasti. Tänään kävin optikolla. Näkö on pysyny samana, silmät voi hyvin ja voin hommata piilareita.

Mä hommasin viherkasvin. Viirivehkan. Unohdin jo sen nimen mutta Maija onneksi muisti sen. Musta tuntuu aikuiselta kun mulla on viherkasvi. Tai ainakin suhteellisen vastuuntuntoiselta. Mä uskon että kykenen ehkä jopa pitämään sen elossa.

Musiikkia ja netti.

Eilen oli perjantai. Tänään on lauantai. On hienoa jos tietää mikä viikonpäivä on eikä esimerkiksi luule tiistaina että on maanantai. Voisi jäädä erinäisiä tapahtumia välistä jos olettaa niiden olevan huomenna vaikka oikeasti ovatkin tänään.

Eilen näin ihmisiä. Se oli mukavaa. Paitsi että piti katsoa liikaa Pinjan perään ja lähtee aiemmin kuin olisi tuntunut siltä koska sen piti päästä nukkumaan. Ja typerät ikärajat kulttuurilaitoksiin on syvältä. Autolla ajaminen pimeällä on kivaa.

Vähän ehkä väsyttää. Illalla pitäisi olla sosiaalinen. Mutta ei liian sosiaalinen. Voisi myös käydä kaupassa ja ostaa jotakin syötävää jos vaikka tekisi mieli jotain.

Kohta vois jatkaa matkaa jonneki. Istun pääkirjastolla. Joku mies seisoskeli tuossa muka tuijottaen pihalle, siirty mun toiselle puolelle seisoskelemaan. Vähän ajan päästä tuli kysymään paljonko kello on. Sen piti toistaa neljä kertaa ku ensimmäistä en kuullu (musiikit korvilla), toisella kertaa en ollu varma mitä kieltä se puhu, kolmannella sain selvää et suomee ja neljännellä että mitä kysyi. Se lähti tästä, mut huomasin äsken et se oli jossai tuolla kauempana tuijottamassa. Ei kivaa. Yleensä täällä on kyllä saanu olla ihan rauhassa.

Tajusin just miksi kirjaston ikkunat aukee juuri tuolla tavalla.

Sumussa.

Taidan sittenkin kirjoitella tänne ainakin silloin tällöin vaikka olenkin Suomessa. Tuli nimittäin aivan sellainen olo et nyt täytyy tehdä näin. Tuli myös suuri visio että laitan otsikoksi Joensuu. Huomasin sitten kun kirjauduin sisään että edellinen teksti on otsikoitu Joensuu. Ei väkisin. Sehän olisi typerää jos olisi sama otsikko kahdessa peräkkäisessä tekstissä, siitäkin huolimatta että välissä on puolisen vuotta aikaa.

Olen siis Joensuussa taas. Ollut jo vähän yli viikon. Olen istunut koneella, syönyt, käynyt kahdesti lenkillä ja rasittanut valmiiksi kuollutta nilkkaa liikaa sekä katsonut telkkaria jos sieltä on tullut mitään kivaa/hyödyllistä/mielenkiintoista/viihdyttävää. Sanna ja Lenni on ollu täällä kans jonku verran. Isä oli torstaista perjantaihin Sortavalasta ja lähti tänään Uimaharjuun. Valitteli ku tuli takas Sortavalasta ku venäläisten kanssa pitää juoda aina vodkaa. Oli vissiin ollu vähän krapula. Onneksi mä en harrasta krapulaa.

Jonkinlainen sosiaalinen elämä vois olla ihan jees. Mä vaan angstaan täällä. Suunnittelin et olisin tänään menny Ilosaareen lukeen kirjaa, mut en ikinä päätyny sinne asti, kävin vaan kaupassa ostaan munakoison ja muuta mielenkiintosta ja tulin takas isälle. Torstaina kävin kaupungilla mut en löytäny mitään ostamisen arvosta jos ei lasketa uutta lompakohkoa. Mä oon jutellu ihmisten kanssa mesessä, myös sellaisen kaa jonka kaa ei pitäis ja kriiseilly sen takia ja valittanu muille kriiseilystäni. Olin myös reipas ja kirjotin Annelle pitkästä aikaa. Ja lisää reippaudesta todistaa selkeästi se että kirjoitan tätä. Mä oon myös haaveillut tulevasta jolloin mulla on koti ja tykkään koulustani. Toimiva parisuhde ei olis myöskään pahitteeksi. Lisäksi olen haaveillut että karkaan Dubliniin ja jään sinne jonneki baariin töihin loppuiäkseni. Tai Lontooseen. Tai Roomaan. Tai Pariisiin.

Kysyin Pinjalta tänään että mitä mun pitäis kuunnella. Vastauksena tuli "En minä tiedä. Aato kakkas." Mitään muuta en halunnutkaan ikinä tietää. Ehdotti se mulle jotain sit myöhemmin. Ja Kossi ehotti paria bändiä kans. Musiikillinen puute hetkeksi tyydytetty. Tegan & Saraa oon kuunnellu suhteellisen paljon, nyt soi Sum 41.

Ens viikolla mä oon reipas ja nautin elämästäni.