14.10.2009

Elämä on jännää.

Farmakologia on erittäin jännä aihe. Kaikkihan me osaamme ulkoa kaikki solunsalpaajien vaikuttavat aineet ja niiden vaikutustavat ja haittavaikutukset sekä diabeteslääkkeet noin alkuun. Ei sillä, tänään oli se hyvä luennoitsija joka osasi kirjoittaa asiat slideille tuoden pääasiat esille kuitenkaan kirjoittamatta kirjaa uusiksi ja myös osasi vastata kysymyksiin. Toisaalta se tietää sitä että lopuilla kolmella on taas syvältä olevat luennoitsijat. Huomas että tämänpäiväinen oli kuullut ettei porukka oikein tykkää istua noilla luennoilla, vaikka tämänpäiväinen siis oli todellakin positiivinen poikkeus muista. Kävin lopussa antamassa positiivista palautetta sille, sitä kun tuskin koskaan yleensäkään saa ja ettei se luule ettei me siitäkään tykätä. Lääkematikka on tämän päivän jälkeen paremmin hallussa kuten myös sikiön verenkierto sekä pernan tehtävät (perna on jännä elin!).

Huomenna pitää muistaa pakata. Perjantaina Ouluun. Lähen heti mikrobiologian tentin (!!) jälkeen, tai ainaki melkein. Syön koululla ja yhden aikaan lähtee juna. Enkä mä varmaan muista pakata kaikkee tarpeellista, unohan just jonku tietokoneen tai anatomian kirjan kotiin. Huomatkaa että mulla on oma anatomian ja fysiologian kirja, tilasin netistä ja se tuli tiistaina. Mä kontaktoin sen eilen. Huomatkaa myös että mun elämällä ei oo muuta sisältöä ku anatomia ja fysiologia. Ei ihan ehkä kuitenkaa. Nona soitti eilen ja jouduttii toteen että nähään joskus parin viikon päästä aikasintaan ku oon eka oulussa ja sit tallinnassa ja välit kyllä farmakologian luennoilla.

Linda tökki mua tänään. Se oli tosi hämmentävää. Se tökkäs mua vasempaan olkapäähän ja siitä seuras se että pyöritin päätä puolelta toiselle ja tulin siihen tulokseen että Satu oli mua tökänny kun se näytti niin syylliseltä. Selitin vielä Venlalle et nauroin sille että reagoin ihan kummasti siihen et Satu tökkäs mua. Tauolla kun haettiin kahvia Linda tunnusti. Olishan mun pitäny heti tajuta, ei ollu ensimmäinen kerta. Linda on kyllä uskomattoman lahjakas tökkimisessä. Mä en todellakaan tajua miten se onnistu tökkään mua vasempaan olkapäähän auditoriossa jossa on korkeet selkänojat ja mä muistaakseni vielä nojasin siihen selkänojaan, ilman että se koski mun hiuksiin tai selkään tai mihinkään muuallekaan nii et oisin voinu huomata sen, istuen siis itse mun oikeella puolella.

Huomenna on toinen mikrobilsan labra. Päästään ottaan toisen kerran näytteet nielurisoista mikä kyllä tarkottaa myös sitä että itseltäkin otetaan. Se ei ollu mitenkään hehkeetä, mä yökin ihan älyttömästi eikä varmasti ollu mitenkään kivaa ottaa sitä multa. Eikä näytettä sidekalvon bakteereista joka siis otettiin alaluomen sisäpuolelta, reagoin siihenki tosi voimakkaasti ku en osannu oottaa et se tuntuu siltä ku tuntu. Tässä kohtaa voin kertoo että jos teiltä joskus otetaan nielurisoista näytettä ja se ei tunnu missään, vaan että jostain kohtaa vähän sipaistaan niin käskekää ottaa uus näyte. Huomenna siis tehdään joku streptokokki-pikatesti tms ja luetaan eilisen labran tulokset. Eilen piti viedä virtsanäyte (sellanen levy, ei tarvinu sen purkin kaa kulkee ympäriinsä) kotoo, otettiin ne sidekalvo-ja nielurisanäytteet ja vielä sormenpäistä ilman pesemistä, sit huolellisen saippuapesun jälkeen ja lopuksi käsidesin jälkeen.

Tänään jo ensimmäinen aamu oli hyvä, en tarvinnut toista.

11.10.2009

Minä olen vanha mies.

Tai siltä ainaki tuntuu ja äsken vielä melkein näyttikin. Vanha mies -olo on positiivinen olo. Jos tuntuu vanhalta mieheltä tuntuu viisaalta ja kypsältä ja siltä että on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä. Vanha mies -housut ja -kengät sekä teemaan sopivan värinen paita olivat omiaan lisäämään tunnetta, tai ehkä ne jopa synnyttivät sen. Sitten voi miettiä että kuinka mahtavaa on että löytää kirppikseltä kahdella eurolla housut jotka saavat elämän tuntumaan tältä. Aurinkokin paistaa. Ja Jarkko Martikainen soi taustalla. Kahvikuppi on käden ulottuvilla.

Mä tykkään mun puuväripurkista. Se on myös tuossa vierellä pöydällä. Se on pienehkö lasinen hillopurkki ja siinä on paljon puuvärejä. Muuten pöytä on vähän sotkuinen. Ei kovin paljoa kuitenkaan. Tai siis voisi olla paljon enemmänkin sotkuinen. Viirivehkakin on vielä elossa, siihen on tulossa lisää kukkia. Se varmaan tykkää musta.

Mun vaahterassa ei oo enää juuri lehtiä. Muuten on ruskaa. Ja paljon kun täällä on niin paljon erilaisia lehtipuita. Harmi ettei ne kuitenkaan oo yhtäaikaa ruskassa kaikki, se olis varmasti tosi hienoa. Toisaalta kestääpä pitempään. Mulla on huoneen nurkassa erivärisiä lehtiä.

Elämä on kivaa.

Siis missä on rakas tai ystävä parhain siellä sun paikkasin tänään jo on kaikki me lähdemme liian varhain kuoleman kankeuden karkelohon. Ja puustasi putoaa viimeinen lehti yö vie haaveilijan. Vain hetkisen ihminen elämään ehtii, kaikki me kuolemme pian. Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää kiellän sen olevan viimeinen. Kavahdan terveen järjen häivää, elämää vierastan, ihminen.

8.10.2009

Truncus brachiocephalicus.

Tänään oli koulua. Huomenna ei ole. Kolme päivää aikaa kyllästyä. Tai sit mä voisin leikkiä opiskelevani anatomiaa ja fysiologiaa. Lenkille ei oikein passaa lähtee ku oon edelleen kipee. Siivota vois kans. Mikrobiologian jotain juttuja vois yrittää myös kattoo, mulla vaan ei oo kirjaa nii en tiiä kuin paljon sen eteen voin tehä, enkä kyllä varmaan jaksaiskaan.

Mä pääsin leikkeleen sydäntä tiistaina! Ja näin ja koskin keuhkoja. Toivottavasti mä pääsisin harjottelussa ruumiinavaukseen. Käytiin myös sikiön verenkierto, se on nerokas systeemi. Tänäänki oli anatomiaa ja fysiologiaa. Harmittaa kun se loppuu kohta. Eikä pelkästään sen takia että aihe kiinnostaa, opettaja on myös aivan mahtava ja muistuttaa edelleen hämmästyttävissä määrin Rönkää murre- ja sukupuolieroja lukuunottamatta. Ennen joulua on kyllä vielä patofysiologiaa ja keväällä lisää anatomiaa ja fysiologiaa eli lisää piisaa kyllä.

Farmakologian luennot on suurin osa ollu syvältä. Hehkeää istua illalla koulussa kuuntelemassa kuinka joku lukee suoraan kalvolta ääneen juurikaan lisäämättä asiaan mitään. Ei meidän ehkä myöskään tarvis tietää insuliinin aminohappojärjestystä. Toisaalta olis kiva jos jotakin kysyttäessä luennoitsija osais sanoo muutakin kuin että "mä en kyllä nyt osaa sanoo". Tänään en kyllä juurikaan keskittyny luentoon kun eilinen oli niin turhauttava ja aina kun kuuntelin tänään oli tyyli sama kuin eilen vaikka olikin eri ihminen. Eli opettelin latinaa siinä samalla. Jos joku kiinnitti muhun huomiota, luuli varmaan että mä teen sikana muistiinpanoja vaikka oikeesti kirjotin vaan uudestaan ja uudestaan truncus coeliacus - arteria mesenterica superior - arteria renalis - arteria ovarica/testicularis - arteria mesenterica inferior -> arteria iliaca communis ja muuta vastaavaa.

Enää mä en huomaa jatkuvasti että oon oppinu uusia asioita vaikka tietenkin sitä koko ajan teen. Tänäänkin opin siis paljon latinaa, olettaen että mä ehkä muistanki siitä jotain vielä huomenna. Ja epäilemättä mä opin että nouseva ja laskeva aortta sekä aortan kaari ovat tavallaan rinta-aortan sisäisiä termejä. Koulussa on kuitenkin edelleen kivaa jos ei lasketa erinäisiä tietotekniikan ja viestinnän tunteja.

29.9.2009

Korvat melkein toimii.

Mulla on flunssa, taas vaihteeksi. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu melko varmasti. Seuraavan kahden päivän aikana oon sellasen 22,5 tuntia koulussa. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu melko varmasti. Täällä oli pimeää aamulla kun heräsin ja pimeää illalla kun heräsin päiväunilta. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu melko varmasti.

Mun netti toimii. Josta seuraa se että bloggaan enkä lue anatomiaa ja fysiologiaa ku huomenna on ruuansulatuksesta jota en niin hyvin tajua enkä myöskään selaile huomenna alkavan farmakologian luentomateriaaleja. Mietin myös et sillä joka kävi mun netin korjaamassa saatto olla hilpeetä ku mun pöytä on lahjakkaasti tiellä eli sen piti siirtää pöytää eli se ei voinu välttyä huomaamasta mun pöydän alla olevaa lehti/kirjapinoa joka sisältää ruskalehtiä eikä kertakäyttöistä kaarimaljaa joka edelleen sijaitsee mun pöydällä kun edelleenkään en ole harjoitellut toisten hampaiden pesemistä enkä kyllä parran ajoakaan.

Mua tuskastuttaa ihmiset jotka ei tajua mistään mitään ja esittää faktoina asioita joilla ei ole todellisuuspohjaa.

Mä myös aattelin et vois olla aika mielenkiintosta käydä älykkyystestissä. Ihan vaan huvikseen, ottamatta siitä suurempaa stressiä.

23.9.2009

Hengitysteiden osien nimeämistä

Huomenna anatomiaa ja fysiologiaa! Pienet on ilot pienellä. Mut siis hei, 4 tuntia! Tai no neljä kertaa 45 minuuttia eli kolme tuntia mutta kuitenkin. Sit alkaa viikonloppu. Seinäjoelle. Hehkeetä. Mutta ehkä elämä voittaa. Seuraavana viikonloppuna sit meen Lahteen ainakin luultavasti. Tutustumaan lahtelaisiin elämäntapaintiaaneihin, vai miten se nyt menikään...

Mä ostin tänään nenähuuhtelukannun. Se oli aika fiksu veto. Osasin jopa huuhdella nenäni mutta en osannu käännellä päätä sen jälkeen niin että aivan kaikki vesi olis tullu pois. Pitää siis harjoitella lisää.

Mä en vieläkään ole harjoitellut parran ajamista.


21.9.2009

Ei nettiä.

Mun netti ei toimi. Nyt käytän hyväksi Sofian nettiä eikä Sofia ees tiiä että teen niin koska se hommas uuden puhelimen ja samalla uuden liittymän eikä mulla ollutkaan sitä uutta numeroa. Mutta tuskinpa se haittaa, ku eilen sain ihan luvan kanssa käyttää tätä. Ja piuha oli keittiössä. Mun pitäis vielä testata koneen ja piuhan kanssa Sofian nettiä että voin olla varma siitä ettei vika oo mun laitteissa vaan yhteydessä. Sit teen vikailmoituksen ja joku ehkä joskus korjaa sen mun netin.

Mulla on open office ja mese ja spotify.

Mulla on myös kahvia jota oon juonu noin 1,5 jos en peräti 2 tuntia. Pitää varmaa juoda se loppuun ennen ku saan siitä ruokamyrkytyksen ku se on ehtiny tulla eloon.

Tänään oli vähän tylsä päivä koulussa. Oli vaan tietotekniikkaa. Huomenna on jännempää varmasti ku on ensiapua. Keskiviikkona lääkelaskentaa ensimmäistä kertaa. Torstaina anatomiaa ja fysiologiaa. Torstaina ehkä netti toimii. Toivottavasti. Tänään kävin optikolla. Näkö on pysyny samana, silmät voi hyvin ja voin hommata piilareita.

Mä hommasin viherkasvin. Viirivehkan. Unohdin jo sen nimen mutta Maija onneksi muisti sen. Musta tuntuu aikuiselta kun mulla on viherkasvi. Tai ainakin suhteellisen vastuuntuntoiselta. Mä uskon että kykenen ehkä jopa pitämään sen elossa.

1.8.2009

Musiikkia ja netti.

Eilen oli perjantai. Tänään on lauantai. On hienoa jos tietää mikä viikonpäivä on eikä esimerkiksi luule tiistaina että on maanantai. Voisi jäädä erinäisiä tapahtumia välistä jos olettaa niiden olevan huomenna vaikka oikeasti ovatkin tänään.

Eilen näin ihmisiä. Se oli mukavaa. Paitsi että piti katsoa liikaa Pinjan perään ja lähtee aiemmin kuin olisi tuntunut siltä koska sen piti päästä nukkumaan. Ja typerät ikärajat kulttuurilaitoksiin on syvältä. Autolla ajaminen pimeällä on kivaa.

Vähän ehkä väsyttää. Illalla pitäisi olla sosiaalinen. Mutta ei liian sosiaalinen. Voisi myös käydä kaupassa ja ostaa jotakin syötävää jos vaikka tekisi mieli jotain.

Kohta vois jatkaa matkaa jonneki. Istun pääkirjastolla. Joku mies seisoskeli tuossa muka tuijottaen pihalle, siirty mun toiselle puolelle seisoskelemaan. Vähän ajan päästä tuli kysymään paljonko kello on. Sen piti toistaa neljä kertaa ku ensimmäistä en kuullu (musiikit korvilla), toisella kertaa en ollu varma mitä kieltä se puhu, kolmannella sain selvää et suomee ja neljännellä että mitä kysyi. Se lähti tästä, mut huomasin äsken et se oli jossai tuolla kauempana tuijottamassa. Ei kivaa. Yleensä täällä on kyllä saanu olla ihan rauhassa.

Tajusin just miksi kirjaston ikkunat aukee juuri tuolla tavalla.