Kahvia.

Tänään on ollut hieno päivä. Mä oon ollu aivan hirveän levoton koko päivän, johtuen varmaan epäterveellisestä uni-kahvi -suhteesta. Eli liian vähän unta ja liian paljon kahvia. Aamupäivän luokkatila oli omiaan lisäämään mun levottomuutta, tykkään liikaa istua ikkunalaudalla ja tökkiä Satua selkään. Satu ressu. Huomenna mä oon kiltisti. Nukun paljon. Vaikka hirveän paljon en voi nukkua kun kymmenen aikaan pitää soittaa Haikaranpesään. Iltapäivälläki sähläsin koko ajan. Verrattuna itseeni siis.

Mä oon tänään tehny kärrynpyöriä labravaatteissa koulun pihalla Susannan kaa. Se oli hieno hetki elämässä.

Mä olen myös päässyt leikkimään neuloilla tänään ensimmäistä kertaa! Päästiin pistään toisillemme suolaliuosta ihon alle. Ei tuntunu sen kummemmalta mitä aiemminkaan vastaavat on tuntunu. Enkä mä tietääkseni aiheuttanut kuoliota tai tulehdusta Susannalle. Availtiin ampullejaki, se oli hieman ahdistavaa kun pelotti että se hajoaa käsiin. Se siis on sellainen lasinen, umpinainen (lääke)pullohko joka pitää rikkoo että sen saa auki.

Suni oli jo arvostellu anatomian ja fysiologian tentin, hämmentävän nopeaa toimintaa! Olis ihan mielenkiintosta nähdä oman paperin, tai oikeestaan paperien arviointi.

Kello on paljon, kulkekaa hiljaa.

Ei ehkä kannata nukkua tosi paljon viikonloppuna jos ei sitten saa unta kun tarvis. Mä oon nukkunu 24 tuntia sen jälkeen ku pääsin koulusta perjantaina. 22 tuntia 50 tunnin sisään. Tänään kun heräsin aamupäivällä olin nukkunu 24 tuntia 48 tunnin sisään.

Mä oon siivonnu ja leiponu tänään. Mä myös avasin farmakologian tenttikirjan. Mut sille en kyllä tehny mitää muuta.

Syksy.

Mä olin tänään reipas ja lähdin käymään Prismassa. Onneksi en ollu niin reipas että olisin menny keskustaan Suomalaiseen. Olisin ostanu mm mustetta tulostimeen ja kansion. Mutta ei. Ajattelin että saan ne Prismastaki. Ei vaan ollu auki. Sinällään palkitsevaa polkea vähän matkaa Prismaan ja huomata sen olevan kiinni sen sijaan että olisi menny junalla keskustaan ja huomannu siellä että kaikki on kiinni. Prisman viereisen bensa-aseman K-market oli onneksi auki nii sain kahvia ja klementtiinejä. Lopputulema siis on se että oon syöny tänään kilon klementtiinejä. Vois tehdä kohta puuroa kun klementtiinit ei oo hirveen nälkää pitäviä. Enkä mä oo syöny tänää juuri proteiineja nii jos tekis spelttipuuroo sais vähän niitäki.

Mä oon siivonnu tänään. Jopa sängyn alta. Laukut tosin on vielä luovassa epäjärjestyksessä. Huomenna voisin siivoilla yhteisiäki tiloja, luulen et se olis vähän niinku mun vuoro. Lakanoitaki vois pestä, tänään en pessy ku Sofia oli pessy pyykkiä nii jos olisin tuonu tänne vielä märkiä lakanoita nii oitais hukuttu ilmankosteuteen eikä ne olis koskaa kuivanu.

Eilen oli anatomian ja fysiologian tentti. Mä oon edelleen aivan innoissaan anatomiasta ja fysiologiasta. Osittain varmasti senki takia et se opettaja on aivan mahtava ja sen takia että mä oon hyvä siinä, keskivertoa parempi, niin mua motivoi se että mä pystyn auttaan muita selittämällä niille miten joku toimii. Tentti meni hyvin. Vastasin termiselityksiin (veriplasma, sydänpussi, luuydin, maksa ja munuainen) ja nefronin toimintaan. Pakollisena oli luut ja lihakset, niiden merkityksen selitys jäi lyhyeksi kun meinas loppua aika. Piirsin hienon nefronin. Osasin myös tunkea latinoita sopiviin väleihin, vaikken saanutkaan käyttää mun lempinimeä, truncus brachiocephalicus. Multa loppu lyijy kesken tentin, stressas ku sit piti miettii et mitä voi kirjottaa uudelleen jos jotain kirjotti vähän huonosti ku seuraava kynä (jonka sain opettajalta) meinas tylsyä olemattomiin. Oli ihan ala-aste -olo ku unohti kattoo jotain niin alkeellista kuin että onko kynässä lyijyä.

Mutta mikä tässä anatomian ja fysiologian oppimisessa (ei siis opiskelussa) on naurettavaa on se että koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän siltä ettei osaa mitään. Tai siis joo, mä sisäistän sen että miten pitoisuudet vaihtelee nefronissa jne mut mä en silti tajua kunnolla miksi ne tekee niin. Mä lähetin pari sähköpostii sille opettajalleki ku en jotain tajunnu. Se oli sanonu et saa kysyä, vastaukset se lähettää kaikille että kaikki oppii. Eli että yksityisopetusta ei saa mutta yksityisiä kysymyksiä saa esittää. Vissiin se ei ollu lähettäny mun kysymyksiin vastauksia kaikille kuitenkaan. Toisaalta ei tenttiin aivan liittynytkään se että miten B12-vitamiinin puutos aiheuttaa pernisiöösin anemian. Tajusin myös kyllä sitten sen etten voi sitä tajuta miten B12-vitamiini vaikuttaa punasolujen rakenteen syntymiseen tarkalleen kun en tiiä riittävästi punasolujen muodostumisesta enkä B12-vitamiinin rakenteesta. Samoin mua häiritsee se että kun rusto ei kerta luudu, miten epifyysilevy sitten luutuu kun se kerta on rustoa. Ja jos luukalvon alle muodostuu suoraan luuta niin miten ihmeessä se muodostuu?

Seuraavana olis ensiapu, sit farmakologia.

Mä oon myös nukkunu sikana viimesen 30 tunnin aikana. Eka nukuin parin tunnin päiväunet. Sit nukuin 8 tunnin yöunet, olin jonku aikaa hereillä ja jatkoin yöunia 4 tuntia. Jostain syystä ei nyt hirveesti nukuta kun oon nukkunu sen 14 tuntia ja syöny kilon klementtiinejä. Vois vaikka kirjottaa Venlan kirjeen loppuun. Alotin sen joskus kauan sitten kun tulin Lahdesta.

Viirivehka on edelleen elossa, siihen on tullut uusia kukkiakin!

IgM, IgG

Luulisin päässeeni sen mikrobiologian tentin läpi.

Musta on tosi hämmentävää miten paljon meidän luokalla on rikkonaiset taustat omaavia henkilöitä.

Tänään Ouluun.

Labratuloksia.

Minulla ei ole silmätulehdusta eikä virtsatieinfektiota. Minä osaan melkein pestä kädet ja osaan käyttää käsidesiä eikä minulla ollut vielä tiistaina liian pitkiä kynsiä. Nielussani on ilmeisesti staphylococcus aureusta.

Minä olen varannut tänään aivan itse (lupalapullisesti) ryhmätyöskentelytilan koululta ja lueskellut siellä mikrobiologiaa 11 muun kanssa joista tosin vain 10 korkeintaan oli kerrallaan siellä. Huomenna voisin yrittää päästä tentin läpi ja muistaa myös ottaa mukaan kouluun ja Ouluun kaiken tarvittavan. Seitsemän tuntia aikaa lukea anatomiaa ja fysiologiaa ennen kuin näen Aaton.

Elämä on jännää.

Farmakologia on erittäin jännä aihe. Kaikkihan me osaamme ulkoa kaikki solunsalpaajien vaikuttavat aineet ja niiden vaikutustavat ja haittavaikutukset sekä diabeteslääkkeet noin alkuun. Ei sillä, tänään oli se hyvä luennoitsija joka osasi kirjoittaa asiat slideille tuoden pääasiat esille kuitenkaan kirjoittamatta kirjaa uusiksi ja myös osasi vastata kysymyksiin. Toisaalta se tietää sitä että lopuilla kolmella on taas syvältä olevat luennoitsijat. Huomas että tämänpäiväinen oli kuullut ettei porukka oikein tykkää istua noilla luennoilla, vaikka tämänpäiväinen siis oli todellakin positiivinen poikkeus muista. Kävin lopussa antamassa positiivista palautetta sille, sitä kun tuskin koskaan yleensäkään saa ja ettei se luule ettei me siitäkään tykätä. Lääkematikka on tämän päivän jälkeen paremmin hallussa kuten myös sikiön verenkierto sekä pernan tehtävät (perna on jännä elin!).

Huomenna pitää muistaa pakata. Perjantaina Ouluun. Lähen heti mikrobiologian tentin (!!) jälkeen, tai ainaki melkein. Syön koululla ja yhden aikaan lähtee juna. Enkä mä varmaan muista pakata kaikkee tarpeellista, unohan just jonku tietokoneen tai anatomian kirjan kotiin. Huomatkaa että mulla on oma anatomian ja fysiologian kirja, tilasin netistä ja se tuli tiistaina. Mä kontaktoin sen eilen. Huomatkaa myös että mun elämällä ei oo muuta sisältöä ku anatomia ja fysiologia. Ei ihan ehkä kuitenkaa. Nona soitti eilen ja jouduttii toteen että nähään joskus parin viikon päästä aikasintaan ku oon eka oulussa ja sit tallinnassa ja välit kyllä farmakologian luennoilla.

Linda tökki mua tänään. Se oli tosi hämmentävää. Se tökkäs mua vasempaan olkapäähän ja siitä seuras se että pyöritin päätä puolelta toiselle ja tulin siihen tulokseen että Satu oli mua tökänny kun se näytti niin syylliseltä. Selitin vielä Venlalle et nauroin sille että reagoin ihan kummasti siihen et Satu tökkäs mua. Tauolla kun haettiin kahvia Linda tunnusti. Olishan mun pitäny heti tajuta, ei ollu ensimmäinen kerta. Linda on kyllä uskomattoman lahjakas tökkimisessä. Mä en todellakaan tajua miten se onnistu tökkään mua vasempaan olkapäähän auditoriossa jossa on korkeet selkänojat ja mä muistaakseni vielä nojasin siihen selkänojaan, ilman että se koski mun hiuksiin tai selkään tai mihinkään muuallekaan nii et oisin voinu huomata sen, istuen siis itse mun oikeella puolella.

Huomenna on toinen mikrobilsan labra. Päästään ottaan toisen kerran näytteet nielurisoista mikä kyllä tarkottaa myös sitä että itseltäkin otetaan. Se ei ollu mitenkään hehkeetä, mä yökin ihan älyttömästi eikä varmasti ollu mitenkään kivaa ottaa sitä multa. Eikä näytettä sidekalvon bakteereista joka siis otettiin alaluomen sisäpuolelta, reagoin siihenki tosi voimakkaasti ku en osannu oottaa et se tuntuu siltä ku tuntu. Tässä kohtaa voin kertoo että jos teiltä joskus otetaan nielurisoista näytettä ja se ei tunnu missään, vaan että jostain kohtaa vähän sipaistaan niin käskekää ottaa uus näyte. Huomenna siis tehdään joku streptokokki-pikatesti tms ja luetaan eilisen labran tulokset. Eilen piti viedä virtsanäyte (sellanen levy, ei tarvinu sen purkin kaa kulkee ympäriinsä) kotoo, otettiin ne sidekalvo-ja nielurisanäytteet ja vielä sormenpäistä ilman pesemistä, sit huolellisen saippuapesun jälkeen ja lopuksi käsidesin jälkeen.

Tänään jo ensimmäinen aamu oli hyvä, en tarvinnut toista.

Minä olen vanha mies.

Tai siltä ainaki tuntuu ja äsken vielä melkein näyttikin. Vanha mies -olo on positiivinen olo. Jos tuntuu vanhalta mieheltä tuntuu viisaalta ja kypsältä ja siltä että on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä. Vanha mies -housut ja -kengät sekä teemaan sopivan värinen paita olivat omiaan lisäämään tunnetta, tai ehkä ne jopa synnyttivät sen. Sitten voi miettiä että kuinka mahtavaa on että löytää kirppikseltä kahdella eurolla housut jotka saavat elämän tuntumaan tältä. Aurinkokin paistaa. Ja Jarkko Martikainen soi taustalla. Kahvikuppi on käden ulottuvilla.

Mä tykkään mun puuväripurkista. Se on myös tuossa vierellä pöydällä. Se on pienehkö lasinen hillopurkki ja siinä on paljon puuvärejä. Muuten pöytä on vähän sotkuinen. Ei kovin paljoa kuitenkaan. Tai siis voisi olla paljon enemmänkin sotkuinen. Viirivehkakin on vielä elossa, siihen on tulossa lisää kukkia. Se varmaan tykkää musta.

Mun vaahterassa ei oo enää juuri lehtiä. Muuten on ruskaa. Ja paljon kun täällä on niin paljon erilaisia lehtipuita. Harmi ettei ne kuitenkaan oo yhtäaikaa ruskassa kaikki, se olis varmasti tosi hienoa. Toisaalta kestääpä pitempään. Mulla on huoneen nurkassa erivärisiä lehtiä.

Elämä on kivaa.

Siis missä on rakas tai ystävä parhain siellä sun paikkasin tänään jo on kaikki me lähdemme liian varhain kuoleman kankeuden karkelohon. Ja puustasi putoaa viimeinen lehti yö vie haaveilijan. Vain hetkisen ihminen elämään ehtii, kaikki me kuolemme pian. Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää kiellän sen olevan viimeinen. Kavahdan terveen järjen häivää, elämää vierastan, ihminen.