Lähinnä valkoista.

Mä olen ollut tänään reipas! Ainakin melkein. Kävin Pinjalla ja lähetettiin sähköpostia yhdelle osastonhoitajalle, jos sinne vaikka pääsisi sisätautipotilaan hoitotyön harjoitteluun. Lisäksi juuri äsken pistin HUSille hakemuksen kesätöihin laitoshuoltajaksi tms. Katsoin kyllä myös työpaikkailmoituksia Lontoossa. Houkuttais suuresti jonnekin kauas kesätöihin lähteminen. Pikkasen stressaa asunto, tai siis tahtoisin kuitenkin pitää huoneeni ainakin noin periaatteessa, eli palkkaa pitäis tulla ylimääräisen vuokran verran. Käytännössä olis ehkä kivempaa olla täällä kesätöissä ja matkustaa, mutta toisaalta ei ole varmaa että olis aikaa matkustaa ikinä. Sen tosin olen päättänyt että meen käymään Venlan luona Glasgowssa jossakin välissä.

Maanantaina alkaa harjoittelu. Mä olen valmistautunut ostamalla muun muassa omat työkengät ja pari valkoista toppia. Vähän stressaa, muttei kovin paljoa. Huomenna varmaan stressaa enemmän. Tuntuu, etten muista juuri mitään, mutta toisalta luulen kyllä, että sitten kun pitää oikeasti tehdä jotain, muistuu ainakin suurin osa opeista mieleen. Ja varmastihan sitä saa aluksi katsoa ja äimistellä. Näin viime yöna untaki ensimmäisestä harjottelupäivästä, vaikken yleensä näekään unia niin että muistaisin ne. Uni oli suhteellisen realistinen ja hengeltään positiivinen, vaikkaan se ei kyllä varsinaisesti sijoittunut pitkäaikaisosastolle. Autoin siinä ohjaavaa hoitajaa kiristämään tikkejä, jotka oli laitettu jollain uudella tavalla, jota ei mun käsittääkseni ole olemassakaan. Toivottavasti muistan ottaa oikeat paperit mukaan maanantaina. Muistaakseni kirjotin kyllä info-tunnilla muistiinpanoja, ehkä niistä selviää jotain kunhan löydän ne.

Voisin ehkä mennä nyt tekemään jotain ruokaa, tai ainakin salaattia. Avocado on varmaan jo kypsä. Mulla on ollut nälkä jo suhteellisen pitkään, mutta keittiöstä kuului ääniä ja mun halu olla tapaamatta vieraita ihmisiä on suurempi kuin mun nälkä. Suurin osa äänistä kuitenkin poistui joskus 20 minuuttia sitten. Tää mun olo, etten tahdo kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa, mutta hyvin paljon tuttujen kylläkin, johtuu varmaankin harjoittelun alkamisen läheisyydestä. Kun tiedän kuitenkin, että kohta olen täysin vieraiden ihmisten ympäröimänä pakosta ja paljon. Edelleen on myös tavallaan outoa se, kun ei mene kouluun vielä pitkään aikaan. Palaaminen tuntuu varmaan samalta kuin aiemmin kesäloman jälkeen.

Toppila.

Mä oon Toppilassa. Oltiin Veeran kanssa urheilullisia ja käveltiin Välivainiolle ostamaan viiniä ja juustopastaa. Ehdittiin jopa takaisin riittävän aikaisin, jotta Laura olisi päässyt sisälle, mutta Laura tulikin myöhemmin kuin aikoi. Mä oon nukkunu ja syöny paljon viimeisen 1,5 vuorokauden aikana. Huomenna syötteelle.

Äitillä on tuoretta leipää.

Musta on outoo kun koulu taas alkaa, koulu ei alakaan. Sen sijaan alkaa harjoittelu eli taas itsensä löytää vieraiden ihmisten ympäröimänä kaikki päivät. Taas saa määrittää itseään uudestaan. Kouluun palaaminenkin on kyllä varmasti outoa, kuitenkaan ei ole nähnyt juuri ketään moneen viikkoon, eikä ainakaan päivittäin niinkuin syksyn ajan.

Mulla myös ilmeisesti on sisäisesti ikävä kouluun. Näin unta (melkein jopa painajaista) siitä, että Niina Suni ei opettanutkaan meille anatomia & fysiologia 2-osaa, vaan Päivi Eskola piti ne tunnit, eikä Eskolalla ollu havaintoa mitä kurssilla pitäis ylipäätään käydä. Mä siis yleensä en muista uniani, eli tää on harvinainen tapaus.

Mä oon menossa kotiin ilmeisesti 5. päivä päiväsaikaan, ja musta tuntuu, että kurkku jääkaapissa taitaa haista pahalle kun nään sen seuraavan kerran. Viirivehkakin taitaa olla aika kuollut, kun en edes kastellut sitä lähtiessäni vaan ehkä melkein viikkoa ennen sitä.

Sunnuntai.

Ihmiset, jotka eivät ota huomioon toisia ovat ärsyttäviä. Tai ei oikeastaan ihmiset, jotka eivät ota huomioon toisia, vaan se jos itse olettaa että toinen ottaa huomioon, eikä se sitten otakaan. Yleisesti ottaen mä kuitenkin oletan että ihmiset eivät ajattele aivan puhtaasti vain itseään, tai että jos ajattelevatkin, he ajattelevat itseään sitä kautta että he saavuttavat itselleen paremman hyvinvoinnin tason parempien sosiaalisten suhteiden kautta. Ja että nuo paremmat sosiaaliset suhteet syntyy pitkälle toisen ajattelemisen ja huomioonottamisen kautta. Puhdas erakkomainen itsekkyys on mulle suhteellisen vierasta.

Pimeää.

Oon Oulussa ja mulla on murrekriisi ainakin aina välillä. Joko kriiseilen siitä, että en puhu oulua tai sitten siitä, että puhun oulua. Yleiskieli vois olla ehkä hyvä kompromissi ja voisin vastata etten pidä oluesta jos joku kysyy haluanko bissee tai kalijaa. Olin myös hieman pihalla kun menin bussilla Toppilasta Heikkilänkankaalle enkä tiennyt paljonko lippu ehkä maksaa, vaikka ajattelinkin että 2,90 voisi olla oikea hinta. Busseihin oli tullut uudet kortinlukijatkin! Hämäävää. Mun kortti on varmaan jopa tallella. Harmi ettei Oulussa toimita arvolla, se olis kätevää tällaiselle säännöllisen epäsäännöllisesti paikkakunnalla olevalle.

Mulla on myös hieman pilkkukriisi. Olen viimeisen parin kuukauden aikana havainnut Susannan kertomana, että mä en käytä pilkkuja. Ja nyt yritän käyttää niitä paljon, tai ainakin riittävästi, musta vaan tuntuu että tungen ne aina vääriin paikkoihin.

Tuntuu oudolta kun ei ole koulua ikuisuuksiin. Tammikuussa alkaa harjoittelu, eikä meillä ole normaalia opetusta ennen sitä. Eli luokan nään helmikuussa. Sit on taas kohta heti toinen harjoittelu, jota paikkaa mulla ei vielä ole. Vois ehkä harkita sen etsimistä piakkoin. Sit vielä muutama viikko koulua ja alkaakin kesäloma.

Tällä viikolla oli vielä koulua. Maanantaina siis oli patofysiologian tentti. Kysyttiin epäspesifiä tulehdusta, gynekologisia irtosolunäytteitä ja syöpää. Jätin vastaamatta epäspesifiin tulehdukseen kun en jaksanut jäsentää ajatuksiani niin paljoa että olisin kyennyt kirjoittamaan kaikki toisiinsa vaikuttavat asiat paperille sanamuodossa. Mä en edelleenkään käsitä oikein miten mä onnistun käyttään tenteissä niin paljon aikaa. Taas istuin melkein koko tunnin ja tunnin siis olisi saanut istua. Hienosti olen myös jo unohtanut osan asioista. Tentissä osasin käyttää oikeaa sanaa benignin kasvaimen kasvutavasta. Alkoi muistaakseni e-kirjaimella. Tiedättehän, maligni kasvain kasvaa infaltriivisesti, miten beningi kasvain kasvaa? Jos tuo infaltriivinenkaan siis on infaltriivinen, voihan se olla että muistan senkin väärin. Minua saa valaista jos tietää.

Melkein alkaa jo tuntua joululta. Maanantaina siis oli vielä koulua, illan vietin junassa ja yön Toppilassa. Siitä asti oon ollu äitillä Heikkilänkankaalla. Oon juonu glögiä, syöny joulutorttuja ja hakenu äitin kanssa kuusen. Huomenna vois sit syödä lisää torttuja ja juoda glögiä ja syödä ja syödä ja syödä. Ja katsoa telkkaria Aaton kanssa. Hieno suunnitelma.

Aato on hieno mies. Se on kasvanu taas ihan älyttömän paljon.

Greippimehu loppui.

Tiia tulee yöjunalla ja on täällä siis huomenna!

Mä olin reippaahko ja siivoilin viiden tunnin päiväunien jälkeen. Imurin kanssa päivänvalolla siivoaminen olisi tosi helpompaa. Samoin voisi joskus esimerkiksi pyyhkiä pölyjä muutenkin kuin pikaisesti pahimmat pimeällä. Kesällä sitten ilmeisesti.

Tänään oli kliinisen hoitotyön perusteet -tentti. Mä hämmästyin siitä kuinka hauska sitä tenttiä oli tehdä. Lisäksi oli urinaalikondomi-info, mikä myös oli hämmästyttävän mielenkiintoinen ja hauska. Siinä välissä tosin oli aikaa, mut sekin tuli käytettyä mielenkiintoisesti. Näin myös Kossia keskustassa koulun jälkeen ja sain ostettua oikeestaan kaikki joululahjat. Käytiin Espan puistossa joillain markkinoilla.

Enää yksi tentti ja seki patofysiologiaa niin se on suhteellisen mielenkiintoista. Sit pitäis mennä harjotteluun ja olla tappamatta ketään vahingossa esimerkiksi lääkepoikkeamin. Ja henkinen olo on äärimmäisen tasapainoinen ja niin edelleen. Pitäisi varmaan ostaa lisää greippimehua.

Greippimehua.

Mä ostin greippimehua. Viimeksi mä join sitä varmaan vuosi sitten. Se on harmi miten kaikkea hyvää vain unohtaa, ei muistakaan että pitää jostain. Riisipuuron, pashan ja siman kanssa on helppoa, niitä muistaa syödä tai juoda vähintään kerran vuodessa, mutta greippimehu on eri asia. Se ei kuulu mihinkään vuosittaiseen juhlaan, ainakaan minulla. Voisi siis käydä niin että menisi pari vuotta juomatta greippimehua. Kummallista.

Mä olen alkanut unohtaa monia muitakin hyviä asioita: mä en muista enää miltä meidän valkoviini maistui, muuta kuin että se oli tosi hyvää. Mä en muista kaikkia kotitien mutkia ja kuoppia. Mä en muista kuinka hyvää juusto, jonka kypsyys on pittig belegen, on syötynä paljaaltaan enkä mä muista kunnolla sen ja jong belegen makueroa. Mä en muista mihin aikaan junia Rotterdamiin menee, paitsi 12 yli lähti joku juna niistä monesta. Mä en muista miltä ilma tuoksui Dordrechtissa sateen jälkeen. Mä en muista millainen valo oli auringon laskiessa Monsantossa. Mä en muista lähellekään yhtä paljon kielistä kuin muisitin vuosi sitten. Lausumisen muistan kyllä aika hyvin. Sekin on kummallista.

Muistan mä monia asioita myös. Mä muistan minkä värisiä Dordrecht ja Monsanto on. Mä muistan miltä tuntui käydä ostamassa juustoa ja tulppaaneja torilta ja kävellä sen jälkeen kotiin vesisateessa. Mä muistan kuinka Primo pelasti mun ja Luigin uimareissun onkimalla käärmeen pois uima-altaasta lämpimänä iltapäivänä. Mä muistan kuinka hienoa oli juoda Annen kanssa tuoreesta mintusta haudutettua teetä, tai siis minttuhauduketta. Mä muistan kuinka ihanaa oli ajaa Minillä kotoa Volterraan kattoikkuna auki ja radio päällä auringon paistaessa. Mä muistan miltä viikuna maistui suoraan puusta poimittuna.

Varmasti on myös asioita joita on vasta tapahtunut, jotka mä myös tulen muistamaan pitkään. Niistä enemmän sitten vuoden päästä, vielä on vaikea sanoa mitkä erityisesti jää mieleen.

Tänään oli suhteellisen normaali päivä. Aamulla en meinannut jaksaa herätä. Heräsin kuitenkin ja menin koululle muotoilemaan viestinnän laajan kirjallisen työn. Ehdittiin vielä sen jälkeen Susannan kanssa uimaan. Siellä alkoi joku mummojen ja pappojen vesijumppa juuri kun oltiin lähdössä pois. Koululla ruoka ei ollut niin hyvää kuin kuvittelin että se olisi. Iltapäivä oli patofysiologiaa, ja tunnilla oli yhtä kiva olla kuin aina ennenkin. Kudoin samalla villapaitaa ja edistyinkin ehkä jopa hieman siinä. Varasin myös taas meidän ryhmälle ryhmätyöskentelytilan tentteihin lukemista varten parille päivälle. Kävin kaupassa koulun jälkeen, söin riisipuuroa ja piparitaikinaa ja nyt kirjoitan tätä. Aion katsoa kliinisen hoitotyön perusteet -kurssin materiaaleja kun keskiviikkona on tentti, ja mennä katselemisen jälkeen aikaisin nukkumaan. En missään nimessä aio nukkua päiväunia tänään.

Huomenna on englannin suullinen koe, ja loppupäivän ajattelin viettää koululla lukemassa, koska kotona en kuitenkaan saa luettua kun laiskuus iskee aina. Huomenna ajattelin myös siivota hieman kun Tiia tulee keskiviikkona! Ajasta en kyllä vielä tiedä mihin aikaan tulee. Tulevassa elämässä mun pitäis myös tehdä joulukortteja, ostaa joululahjoja ja pestä pyykkiä, kaikki nuo mielellään ennen kuin lähden Ouluun 21. päivä.

Reiteen ei kipulääkkeet auttanu viikonloppuna. Sen sijaan se on kipeämpi kuin perjantaina. Viirivehka on edelleen elossa, mutta epäilen että se ainakin nuupahtaa joulun aikaan.