12.6.2010
This day will soon be at an end and now it's even sooner.
3.6.2010
Ala anna minun kuolla.
Tahan asti matka on sujunut oikein mainiosti. Leiden on kiva. Jalkaan on tosin sattunu parina paivana niin, ettei tanaan oikein uskalla lahtee kavelemaan ympariinsa. Varsinkaan, kun illalla on tarkotus menna jonneki Tommyn kavereiden keikalle (bandi kuulostaa kylla varsin mainiolle) niin voisi olla positiivista jos ei satu sikana.
Ma olen vahingossa pahoinpidellyt itseani aika paljon. Kiipesin aidan yli. Seurauksena pari hillitonta mustelmaa vasemmassa saaressa. Lisaksi oon saanu kaveltya jalkani kipeaksi. Samoin loukkailen itseani seinaan. Joku fiksu ihminen ajatteli, etta ropeloiset seinat olis kivat. Siis sellaiset, mita monesti katto on. Voin kertoa, etta naa seinat sattuu. Normaalisti ei tuu ajatelleeksi, et kuin paljon seinaa koskettaa. Mut on se kamalaa, kun ei voi nojaa seinaan leffaa katsoessa. Tai pitaa pitaa huoli, et valissa on muutakin kuin paita.
Oon tehny kaikkee kivaa, mita en oo pitkaan aikaan tehny. Niinku esim pessyt hiukset etoksen shampoolla, syony vaikka mita ja juonu mansikka-appelsiinimehua ja kavelly ympariinsa hollantilaista suhteellisen pienta kaupunkia, joka on natti ku mika. Pikkasen ehka huvitti kun keskustassa mainostetaan Leidenin yliopiston 435-vuotisjuhlia.
24.5.2010
Ampukaa mut kuuhun.
22.5.2010
Monta kivaa kesäkaverii.
19.5.2010
Dark, you can't come soon enough for me.
10.5.2010
7.5.2010
Oon sankarihommiin valmis nyt, oon päiväkodin läpikäynyt.
Eilen oli heino päivä. Koulu oli sitä samaa, mutta ilta oli mahtava. Ensinnäkin koulu loppui jo kahden aikaan. Ehdin hyvin käydä kotona, ennen kuin suuntasin Susannalle. Käytiin Arabian peruskoulun 3B:n järjestämässä konsertissa. Soittamassa oli Tohtori Orff ja herra Dalcroze! Oli hienoa, katsojina alle 10-vuotiaita lapsia, niiden vanhempia ja minä. Soittivat pikkuveljenkin, oli mielenkiintoista. Tuollainen on varmaan myös hienoa muusikolle, soittaa biisiä, jota on soittanut jo vuosikymmeniä sitten, ja tänäkin päivänä lapset laulaa aivan mielissään mukana. Hannu-setä vilkutti minulle pakettiautosta, kun seisoin bussipysäkillä.
Suuntasin myös couchsurfing-tapaamiseen. Oon taas aivan innoissaan ja mielissään tapaamassa uusia ihmisiä, ja nyt jo hieman vanhojakin. Nyt oli kolmas kerta, ja alkaa jo tosiaan oleen sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa on jutellut aiemminkin. Ja kuitenkin juttelee myös täysin uusien ihmisten kanssa paljon.
Nyt oon matkalla Joensuuhun. Kirjotan tätä junassa, ei nettiyhteyttä, ja julkaisen siis sitten joskus. Matkaa on jo takana reilu tunti, aika monta vielä jäljellä. Onneksi on kirjoja mukana. Voi kuitenkin käydä niin, että lukeminen painottuu kevyempään tekstiin kuin esimerkiksi anatomiaan ja fysiologiaan tai lääkehoitoon... Joensuussa nään isin ja Sannan ja Lennin talon. Oon käyny siellä ennenkin, silloin kun siellä oli asuntonäyttely. En siis niin, että siellä kukaan asuisi. Sinne on myös vissiin rakennettu joku väliseinä. Sanna myös varmaan näyttää jo hyvin raskaana olevalta.
Junassa on rouva, joka soittelee ystävilleen: ”Pirkko täs moi!” Eräs toinen vanhempi rouva taasen oli noussut väärään junaan. On kuitenkin ilmeisesti jonnekin suunnilleen samaan suuntaan menemässä, kun konduktööri sanoi, että hän voi vaihtaa junaa jossakin Lahden jälkeen. Joku kuorsaa.
Hieman väsyttäisi. Yritin äsken nukkua, mutten saanut unta. Toivottavasti viirivehka pärjää kotona, unohdin kastella sen ennen lähtöä. Toivottavasti tiskit eivät kävele minua ovelle vastaan, kun menen kotiin maanantaina.