Sumussa.

Taidan sittenkin kirjoitella tänne ainakin silloin tällöin vaikka olenkin Suomessa. Tuli nimittäin aivan sellainen olo et nyt täytyy tehdä näin. Tuli myös suuri visio että laitan otsikoksi Joensuu. Huomasin sitten kun kirjauduin sisään että edellinen teksti on otsikoitu Joensuu. Ei väkisin. Sehän olisi typerää jos olisi sama otsikko kahdessa peräkkäisessä tekstissä, siitäkin huolimatta että välissä on puolisen vuotta aikaa.

Olen siis Joensuussa taas. Ollut jo vähän yli viikon. Olen istunut koneella, syönyt, käynyt kahdesti lenkillä ja rasittanut valmiiksi kuollutta nilkkaa liikaa sekä katsonut telkkaria jos sieltä on tullut mitään kivaa/hyödyllistä/mielenkiintoista/viihdyttävää. Sanna ja Lenni on ollu täällä kans jonku verran. Isä oli torstaista perjantaihin Sortavalasta ja lähti tänään Uimaharjuun. Valitteli ku tuli takas Sortavalasta ku venäläisten kanssa pitää juoda aina vodkaa. Oli vissiin ollu vähän krapula. Onneksi mä en harrasta krapulaa.

Jonkinlainen sosiaalinen elämä vois olla ihan jees. Mä vaan angstaan täällä. Suunnittelin et olisin tänään menny Ilosaareen lukeen kirjaa, mut en ikinä päätyny sinne asti, kävin vaan kaupassa ostaan munakoison ja muuta mielenkiintosta ja tulin takas isälle. Torstaina kävin kaupungilla mut en löytäny mitään ostamisen arvosta jos ei lasketa uutta lompakohkoa. Mä oon jutellu ihmisten kanssa mesessä, myös sellaisen kaa jonka kaa ei pitäis ja kriiseilly sen takia ja valittanu muille kriiseilystäni. Olin myös reipas ja kirjotin Annelle pitkästä aikaa. Ja lisää reippaudesta todistaa selkeästi se että kirjoitan tätä. Mä oon myös haaveillut tulevasta jolloin mulla on koti ja tykkään koulustani. Toimiva parisuhde ei olis myöskään pahitteeksi. Lisäksi olen haaveillut että karkaan Dubliniin ja jään sinne jonneki baariin töihin loppuiäkseni. Tai Lontooseen. Tai Roomaan. Tai Pariisiin.

Kysyin Pinjalta tänään että mitä mun pitäis kuunnella. Vastauksena tuli "En minä tiedä. Aato kakkas." Mitään muuta en halunnutkaan ikinä tietää. Ehdotti se mulle jotain sit myöhemmin. Ja Kossi ehotti paria bändiä kans. Musiikillinen puute hetkeksi tyydytetty. Tegan & Saraa oon kuunnellu suhteellisen paljon, nyt soi Sum 41.

Ens viikolla mä oon reipas ja nautin elämästäni.

Joensuu

Kirjotin tuon edellisen tosiaan 10.9. kun olin ollut Italiassa muutaman päivän. Tietokone kuitenkin sammui kesken joten juttu jäi kesken ja pian meiltä katosi nettiyhteys ukkosen myötä. Muistin nyt etten koskaan sitä julkaissut.

Äitille tiedoksi: olen hengissä edelleen, kaikki hyvin ja ei, mä en varmaankaan tule päivittämään tätä blogia aktiivisesti kun oon suomessa.

Mä oon nyt siis Joensuussa. Kävin kaupungilla tänään, ostin kirpparilta paidan ja pussilakanoita. Kävin Levy-Eskoillaki, käytin lahjakortit. Oon suunnitellu ostavani sängyn. Ja ehkä kirjahyllyn.

Hengissa edelleen. Alotetaan tarina autosta. Eli siis ma olen ajanut taalla autoa. Ei ole ollut hirvean suuria ongelmia. Tosin parkkeerasin auton marketin pihalle niin etta viereisen auton kuski meni vaaralta puolelta sisalle ku ei mahtunu omasta ovestansa. Tai olis vaan just ja just mahtunu. Puolustuksekseni sanottakoon etta auto on erittain iso. Se on korkiampi ku mina ja nii levee et vaa just ja just mahtuu ruutuun. Ja se oli ensimmainen kerta ku parkkeerasin sen auton muualle ku tuohon omaan pihaan. Tanaan myos piti vahan venkslailla edes takas ku menin hakeen Giuliaa juna-asemalta Luigin kaa. Meidan piti kiertaa parkkipaikka etta paastaan pois asemalta, ja ihanat italialaiset oli tietenki jattany autonsa niin etta yhtaan ylimaarasta tilaa ei ole. Piti parkkipaikan paassa kaantya ja mahtua raosta jossa aidan, oman auton ja parkkeerattujen autojen valiin jai noin 10 senttia tilaa. Siina piti sitte parii kertaa oikasta autoa. Paikka siis oli sellanen etta pienellaki/normaalikokosella autolla ois saanu venkslata, ja ma ajoin sinne land roverilla... Mutta selvittii! Kerran tosin sammu auto ku peruuttaessa jai eturengas lyhtypylvaan jalkaan kiinni.

Kaikkein vaikein paikka kun taalla ajaa on melkeinpa heti 50 metria kotoo, ku on kiviaita ja pensasaita ja tiessa pomppu nii pitaa kattoo tarkasti ettei pomppaa aitaan. Pari kertaa on kuulunu peilin osuminen pensaaseen, mutta siinaki paranen koko ajan. Juna-aseman parkkipaikkaa ei tassa kohtaa lasketa, siella mun ei tarvi kovin usein kayda... Maesta oon selvinny hyvin, ei mitaa ongelmaa sen kaa. Tama kun siis on tosiaan maen paalla, eika ihan pienen sellaisen, nii mutkia tiessa riittaa ja nakyvyytta on olemattomasti. Muun liikenteen kanssa ei oo ollu ongelmia, pitaa vaa kattoo autot tarkasti, nuo kun ei kayta vilkkua ku ehka just ja just kaantyessa, sillon tallon liikenneympyrasta lahtiessa eika todellakaan kaistaa vaihtaessa... Mun ajaminen tietty helpottuu ku Danilo tulee tanaa kotii ja tuo mukanansa autonsa Roomasta. Se auto on sit varsinaisesti mun kaytossa (Danilolla on moottoripyora kans jonka se vei maanantaiaamuna Roomaan mennessaan) ja isolla autolla ajelen vaan jos oon kuskina ruokakauppaan yms. Danilon auto siis on pieni, niinku ehka pystyi paattelemaan.

Mulla on nyt ollu muutama paiva varsinaisesti toitaki. Hyvalta vaikuttaa. Ei oo liikaa toita, mutta kuitenkin riittavasti etta ei tunnu etta laiskottelee koko ajan vaan. On myos sopivan vaihtelevaa, esimerkiksi tanaan oon hoitanu Sofiaa, ollu kattomassa uima-altaalla etta Luigi ei huku (yrittany hukuttaa sen ja se mut ku oltii vesisotaa) vaikka se uikin tosi hyvin, paremmin ku mina talla hetkella ku en oo uinu vuoteen kunnolla ja hakenu tosiaa Giulian juna-asemalta.

Kaikki perheesta vaikuttaa tosi mukavilta. Luigi on edelleen vahan ujo valilla. Giuliasta taas en hirveen paljoo tiia ku se tosiaan lahti sillo perjantaina lounaan jalkeen ja kavi tanaan vaan reilun tunnin kotona ennen ku lahtivat Luigin kaa isallensa.

Paikkana taa on aivan uskomaton edelleen. Tuntuu vahan ku asuis jossai maalauksessa. Takapihalla kasvaa tomaatteja, sitruunoita, paarynoita, omenoita ja aprikooseja. Normaalina vuonna Lauralla on kuulemma myos kurkkuja ja joitain muitaki, mutta tana vuonna ei raskauden vuoksi laittanu ku ne tomaatit ja sitruunat ruukuissa ulos. Ja tietty takapihan takaa alkaa viiniviljelmat... Se on myos ihanaa ku matkalla uima-altaalle (kavin viela viiden jalkeen yksin ihan vaan uimassa) pysahyin poimimaan pari sellasta hedelmaa puusta, josta en oo ikina kuullukaan, mutta hedelmat on tosi hyvia. Makeita. Ollaan myos just sopivasti viinitilaan nahden. Asutaan siis samassa pihapiirissa tavallaan ku mita viinitila on ja Lauran vanhemmat ja joitain muitakin taalla asuu. Asutaan kuitenki ylempana ku viinitila ja tavallaan tien paassa (tosta menee pienen pieni tie monsanton kylaan, mutta mun taallaoloaikana siita ei oo muut kulkenu ku mina sillon ku kavin kattoon milta kyla nayttaa)

Kosteaa.

Taalla ollaan, Italiassa. Ma sisaistin ehka noin kolme varttia ennen laskeutumista etta ma todellakin olen tulossa tanne. Lentaja kun sano sillon etta vasemmalla nakyy Venetsia. Itse lento meni ihan hyvin, ruokaa en syony ku oli munia ja pekonia, mutta muuten oli jees. Nukahdinki puolessa valissa hetkeksi.

Vastassa mua oli perheen isa Danilo ja poika Luigi (12v). Ajettiin autolla tanne. Taa on aivan mahtava paikka. Asutaan kukkulan paalla vanhassa isossa talossa. Taa on kuulemma jotain noin 400 vuotta vanha talo. Mun huone on kolmannessa kerroksessa, kaytannossa koko kolmas kerros kun kolmannessa kerroksessa on vain tuo mun huone, joka on varmaan isompi ku mun Myllyojan asunto. Mulla on myos oma kylpyhuone kaytossa. Tai on siella jotai noiden kenkia jne, mutta varsinaisesti se siis on vaan mulla.

Kaytiin kavelemassa portilla (tanne on just sellanen vanha takorautanen portti niinku joissai elokuvissa) ja nain vahan enemman pihapiiria, myos uima-altaan. Huomenna uimaan. Kavin sitte myos itekseni kavelemassa tuossa Monsanton kylassa, kiva pieni paikka. Jossa ei kylla mitaan mielenkiintosta ole : D

Varsinaisesti tyot alkaa vasta maanantaina. Luigi ja Giulia (14v) on viikonlopun isallaan eika Danilo tai Laura oo toissa. Kaydaan kuitenkin varmaan huomenna ajelemassa vahan autolla ja kattomassa tata ymparystoa, missa on kaupat ja mihin ma vien Giulian aamulla.

Mua vasyttaa aika paljon, nukuin viime yona ehka 4 tuntia, heraillen. Edellisenaki yona jai nuo unet vahan vahaksi ja huonoksi. Nukuin kuitenkin parin tunnin paivaunet. Tosin vahan ennen ku nukahdin kuulu jotain hillitonta moykkaa, joku kavi korjaamassa vedenlammitinta ja se on mun portaiden takana nii etta sen joka korjas piti kolisuttaa niita portaita. Ja niista kuuluu kova aani kun ovat rautaa.

Nyt mina varmaan meen omaan huoneeseen, viela purkamaan joitakin juttuja laukuista. Koitan kirjottaa joskus taas tanne jotai. Nyt oon Danilon tyokoneella, myohemmin saan noiden vanhan koneen ylos kayttoon. Se vaan ettei hirvian kauan viiti olla netissa ku noilla ei lankapuhelin sitte toimi. Tai ainakaa nyt ei viiti, ku en tiia kuin paljon ne sita puhelinta normaalisti kayttaa.

Perjantai taas.

Tanaa pitais menna kattoo jalkapalloo. Saa naha kuin paljon ma naan oranssia huomenna. Huomenna on wantijpop, ilmanen festivaali dordrechtissa. Sinne siis. Ja rationaalinen ajattelu ei taaskaan toimi.

Viime keskiviikkona sanoin ensimmaisen hei hein. Muutenki oon jo alkanu vaha oottaa jotain juttuja suomessa ja ennen kaikkee sita ku Tiia ja Pinja tulee tanne. Mutta hengissa selvian. puoltoista viikkoo toita. Ja ihan liian pian pitaa lahtee taalta pois.

Tiistaina ma onnistuin hammastyttamaan yhden ihmisen silla etta oon edelleen hollannissa ja monta ihmista silla etta oon enaa kolme viikkoa. Se joka hammasty sita etta oon viela, oli tavannu mut vaa kerran aiemmin, eika hirveesti puhuttu sillon nii luuli et vaan matkustan. Ne taas jotka hammasty pikaista lahtemista, no ne vaa oletti et oon pitempaan.

Ma olen onnistunut pysymaan kaukana alloista vanhoista miehista jo reilun viikon ajan. Olkaa minusta ylpeita.

Tanaan oon siis taas Annen luona yota. Ja mennaan Rotowniin kattoon jalkapalloo. Se ei oo hirveen kiva baari, Irish pub olis kivempi, mut paljon porukkaa on tulossa sinne nii ei sitte enaa muutettu paikkaa. Ehka mennaan pelin jalkeen viela kaymaa Irish pubissa, pitaa kattoo milta sitte tuntuu. Aamulla pitaa kuitenki herata kymmenen aikaan etta kerkian varttia vaille kahdeksitoista Dordrechtin asemalle suihkun ja kodin kautta. Yritin innostaa Nonaa tuleen sinne kans, mut en tiia sitte onko tulossa. Olis aika jees jos olis. Muutenki tapaamiseen on jotenki huolestuttavan vahan ihmisia ilmottautunu, vaan mina, Remco ja Anique varmana ja yks muu ehka. Mutta viela ma saan tanaan varvattya lisaa porukkaa. Anne tosin on menossa Amsterdamiin niin se ei paase.

Sunnuntaina pitaa taas olla toissa. Onneksi vasta joskus iltapaivasta eteenpain niin aamulla saa nukkua pitkaan. Ainaki jos paasen poikien sohvalle nukkuun. Kotona ku heraa aina siihen ku lapset menee pesulle jos ei jo siihen ku ne heraa.

Irish pub on kiva paikka.

Siinahan se tuli jo sanottua. Irish pub on kiva paikka. Se nayttaa tosi epamaaraselta ulkoo pain mut sisalta se on tosi loistava. Eika mua edelleenkaa oo potkittu missaa valisssa pois sielta vaikka ikaraja onki 21. Saatii kasattua iha kiva maara ihmisiaki sinne. Ja oli livemusiikkia. Taas kerran me myohastyttiin junasta ja ootettiin seuraavaa tunti. Ikina en enaa luota Remcon kelloon ku se on kolme minuuttia jalessa. Kaytii sit syomassa, tai pojat soi, mulla oli vaa jano. Meni siis myohaan, mika tarkottaa et vielaki vasyttaa. Nukuin kuitenki Remcon ja Jaapin luona nii en heranny aamulla siihe ku lapset heraa.

Eilen oli pitka paiva. Jotku Laten opiskelukaverit meni naimisiin nii ma olin sit toissa kymmenesta iltakymmeneen. Luulin etta Nina ei oo menossa sinne haihin ku mun piti olla nii aikasin toissa, mut niinku kavi ilmi, se oli menossa ja mulla oli pitka paiva. Onneksi sain torkuttua kuitenki sillo ku lapset oli paivaunilla.

Tanaan ma olin kans toissa, mut eri toissa. Late soitti mulle torstaina ja kysy et mita teen lauantaina yhentoista ja kahen valilla. Mulle iski pieni paniikki ku ajattelin etta jos oon perjantai-illan toissa, on aika perseesta olla lauantainaki. Onneksi Latella ei kuitenkaa ollu lastenhoito mielessa. Laten tyokaveri yrittaa myyda talon ja se tarvi jonku sinne taloon paikalle avoimien ovien ajaksi ku se ei ite paassy, Ma olin sit siella tanaan, Ketaan ei kayny, istuin ja kuuntelin musiikkia vajaan kaks tuntia ja sain palkaksi 50 euroo! Ma ootin jotain paljon vahempaa. tietty siita noin 6.5 euroo menee tavallaa matkakorvauksii, mut silti. On vahan rikas olo nyt. Tuntipalkka noin 25 euroo. huh huh.

Tanaan ma naan taas Nonan. Kaydaan kahvilla. Ja yhdella kaverilla on synttaripirskeet, jonne periaatteessa oon menossa, mut en sit tiia meenko oikeesti ku vasyttaa oon vahan kipee ja oon luvannu olla aamulla kirkolla kymmenen aikaan auttamassa ku siella on menoa muksuille -tapahtuma. Iha kohta mun pitais naha Anne, se tanskalainen tytto. Oon sen tyopaikalla netissa, mut se on viela tauolla. Huomatkaa siis, mulla on sosiaalista elamaa edelleen! Eika edelleenkaan mitaan hinkua lahtee pois taalta.

Viruksia.

Ma sain sunnuntaina kaks virusta, tietokoneeseen toisen ja jonku sorti viruksen tai bakteerin itelle ku on flunssa ollu vaha. Ei tosin kovin paha flunssa, sen verra etta arsyttaa ja aani lahtee.

Mut yritettiin myyda tiistaina. Joku ihme vanha mies tuli juttelee mulle, mut se puhu vaa hollantia. Joku random tyyppi tulkkas mulle mita se sano. Ku kavi ilmi ettei se ollu couchsurffari, liukenin paikalta. Se mies kuitenki seuras. Silla oli rahaa kadessa nii pojat sit meinas etta pariin sataan kameliin ja viiteenkymmeneen olueen ne voi myyda mut sille. Jostai syysta ei tullu kauppoja. Onneksi. Oli aika allo mies. Ma sain myos suuria sympatioita Willemilta ku kerroin ettei se ollu ensimmainen viime aikoina.

Tanaa ma oon menossa Irish pubiin (Ei aiti ja isi, en ma ole oikeasti yhtaan rappiolla). Huomenna mun ei pitais pitaa olla toissa aamulla, tai sit pitaa. Jotku Ninan ja Laten tutut on menossa naimisii ja haat on iltapaivalla, nii oon toissa vaa sitte iltapaivan ja illan. Ku lapset ei lahe mukaa. Tosin iha pieni mahdollisuus on ettei Nina menekaan sinne, jolloin mulla olis aamu toita ja ilta vapaa. Eli sillon voin kuitenki ottaa paivaunet, ja pitaa olla hereilla vaan aamun.

Nyt ei taaskaan runosuoni syki, johtuu osittain myos siita ettei oo oma nappis milla kirjotan, tai siis se mita ma yleensa kaytan. Kauniita unia vaa kaikille.