Tämä on taas niitä blogitekstejä, jonka kirjoitan junassa ja julkaisen sitten joskus. Oon kyllä laiskistunut blogin kirjoittamisessani. Tuntuu kyllä myös, etten ylipäätään vietä niin paljon aikaa koneen äärellä nykyään. Siihen varmasti vaikuttaa vuodessa lisääntynyt sosiaalinen elämä, älytön tuntimäärä mitä oon koulussa / harjoittelussa viikossa sekä hollantilaisen tämänhetkinen netittömyys, joka on jo jonkin aikaa jatkunut. Ylipäätään oon kirjoittanut blogia eniten silloin, kun oon tylsistynyt, ja nykyään oon tylsistynyt lähinnä istuessani junassa. Tällä kertaa oon matkalla Ouluun, oon perillä kolme päivää.
Harjoittelu on alkanut. Oletin aina, että tykkään siitä. Tykkään kuitenkin vielä enemmän kuin oletin. Olin kuullut, että monella on tuossa harjoittelussa tylsää, mutta mulla ei kyllä ole ehtinyt tulemaan tylsää. Osaltaan varmasti vaikuttaa se, että osastolla on töissä varsin mainiota porukkaa ja juttu lentää. Tämän viikon projektina oli, että istun oleskeluhuoneessa paljon silloin, kun ei ole niin paljoa tekemistä. Eli aina, kun olisi voinut tulla tylsää, menin oleskeluhuoneeseen. Ja aina joku juttelee jotain, jos maltan pidempään kuin viisi minuuttia istua siellä lukemassa Hesaria. Hyvin on kyllä tullut päivän lehti selailtua tämän viikon osalta. Kunnolla en kuitenkaan pysty keskittymään artikkeleiden lukemiseen, eikä se tietysti ole tarkoituskaan.
Hämmästyin sitä, kuinka vähän ajatuksia ja tunteita harjoittelu on minussa herättänyt. Koulussa kun sai sellaisen kuvan, että harjoittelu olisi pelkkää tunnemyllerrystä. Totta kai jotkut asiat hieman mietityttää, ja joitain tunteitakin herää, mutta inhimillisessä määrin. Tai oikeastaan mietityttää, että onkohan näin vähä reagoiminen jo hieman epäinhimillistä. Ehkä mä vain tunnen itseni ja tunteeni riittävän hyvin ja osaan käsitellä ne saman tien, jolloin ne eivät pääse kertymään. En tiedä.
Harjoittelun alettua mä oon nukkunut tosi paljon. Tosi paljon on siis keskimäärin 9-10 tuntia yössä. Jos on jonain yönä jäänyt unet vähemmälle esimerkiksi perättäisten ilta- ja aamuvuorojen vuoksi, seuraavana yönä olen nukkunut sitten senkin edestä. 11,5 tuntia pidempään en ole kuitenkaan pystynyt nukkumaan. Olen mennyt nukkumaan hyvissä ajoin (edelleen varmasti osasyynä hollantilaisen netittömyys) ja herännyt suhteellisen virkeänä aamulla. Olen tosin nähnyt painajaisia viimeisen viikon aikana. Ne eivät kyllä varsinaisesti liity harjoitteluun. Ennemminkin niissä on tapahtunut jotain pahaa jollekin perheenjäsenistä.
Kirjoitettu siis torstaina 7.10.
Harjoittelu on alkanut. Oletin aina, että tykkään siitä. Tykkään kuitenkin vielä enemmän kuin oletin. Olin kuullut, että monella on tuossa harjoittelussa tylsää, mutta mulla ei kyllä ole ehtinyt tulemaan tylsää. Osaltaan varmasti vaikuttaa se, että osastolla on töissä varsin mainiota porukkaa ja juttu lentää. Tämän viikon projektina oli, että istun oleskeluhuoneessa paljon silloin, kun ei ole niin paljoa tekemistä. Eli aina, kun olisi voinut tulla tylsää, menin oleskeluhuoneeseen. Ja aina joku juttelee jotain, jos maltan pidempään kuin viisi minuuttia istua siellä lukemassa Hesaria. Hyvin on kyllä tullut päivän lehti selailtua tämän viikon osalta. Kunnolla en kuitenkaan pysty keskittymään artikkeleiden lukemiseen, eikä se tietysti ole tarkoituskaan.
Hämmästyin sitä, kuinka vähän ajatuksia ja tunteita harjoittelu on minussa herättänyt. Koulussa kun sai sellaisen kuvan, että harjoittelu olisi pelkkää tunnemyllerrystä. Totta kai jotkut asiat hieman mietityttää, ja joitain tunteitakin herää, mutta inhimillisessä määrin. Tai oikeastaan mietityttää, että onkohan näin vähä reagoiminen jo hieman epäinhimillistä. Ehkä mä vain tunnen itseni ja tunteeni riittävän hyvin ja osaan käsitellä ne saman tien, jolloin ne eivät pääse kertymään. En tiedä.
Harjoittelun alettua mä oon nukkunut tosi paljon. Tosi paljon on siis keskimäärin 9-10 tuntia yössä. Jos on jonain yönä jäänyt unet vähemmälle esimerkiksi perättäisten ilta- ja aamuvuorojen vuoksi, seuraavana yönä olen nukkunut sitten senkin edestä. 11,5 tuntia pidempään en ole kuitenkaan pystynyt nukkumaan. Olen mennyt nukkumaan hyvissä ajoin (edelleen varmasti osasyynä hollantilaisen netittömyys) ja herännyt suhteellisen virkeänä aamulla. Olen tosin nähnyt painajaisia viimeisen viikon aikana. Ne eivät kyllä varsinaisesti liity harjoitteluun. Ennemminkin niissä on tapahtunut jotain pahaa jollekin perheenjäsenistä.
Kirjoitettu siis torstaina 7.10.
