Tänään huomasin itsessäni uuden kehittymishaasteen. Tai no, en ensimmäistä kertaa tätä kyseistä, mutta nyt ehkä pohdin sitä enemmän, koska toimintani kyseenalaistettiin. Mikä oli varsin ikävää siinä mielessä, että toimintani syyksi luultiin kykenemättömyyttä häviämään. Läheltä liippaa, muttei aivan kuitenkaan. Olen huono olemaan huonompi kuin ennen. On paljon asioita, jotka vain osaan. Sen jälkeen kehittyminen on vaikeaa. Tietysti on paljon myös asioita, joissa olen huonompi alussa, ja joissa kehittyy ja tulee takapakkia, mutta silloin ei mennäkään alkutilanteen taakse enää. Eli siis. En kykene käsittelemään kypsästi tilanteita, jolloin huomaan olevani huonompi jossain, kuin olin aluksi. Esimerkkinä peli, jossa olin alusta asti todella hyvä, vaikken peliä koskaan ennen ollutkaan pelannut. Tänään peli sujui aluksi yhtä hyvin, mutta lakkasi sitten sujumasta. Epäkypsä reaktioni tähän siis oli se, ettei minulla enää tehnyt mieli pelata. Sen verran kypsä reaktioni kuitenkin oli, että tajusin lopettaa, koska tiesin, että olisin vain turhaantunut omaan aiempaa huonompaan pelaamiseen. Tämä on mielestäni huomattavasti parempi kehittymishaaste, kuin pukeutuminen vuodenaikojen mukaan.
Olen nukkunut käsittämättömän paljon. Paljon tarkoittaa siis yhdeksästä kolmeentoista tuntia yössä, keskiverron ollen jossain kymmenen ja puolen tunnin kieppeillä. Lisäksi rytmi on aivan mitä sattuu. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja palata normaalihkoon rytmiin, eikä nukkua säännöllisesti yhteen tai kahteen. Yhteen tai kahteen nukkumisessa on myös se huono puoli, että silloin helposti missaa markkinat. Olin myös reipas, ja tein kätilötyön perustan korvaavat tehtävät ja kotitentin kaikki kunnolla ja rauhassa ja vieläpä ajallaan.
Täällä ei ole juuri kummempia tapahtunut. Kävin host-perheeni luona, samoin Amsterdamissa katsoon kaveria, jota en ollut vuosiin nähnyt. Olen myös leiponut kolme kuivakakkua pöytäuunissa, onnistuin aika hyvin soveltamaan englantilaisen kirsikkakakun ohjeen kuten myös rommirusinakakun ohjeen. Maustekakun ohje löytyi netistä, kun siihen ei tarvittu juuri sitä oikeanlaista reseptiä.
Yksinäistä ei ainakaan ole ehtinyt tulemaan, talo kun on täynnä ihmisiä jatkuvasti. Couchsurffareita kun on suhteellisen pysyvänä neljä, joiden lisäksi asukkaita kaksi kappaletta ja kummankin tyttöystävät, minä siis mukaan luettuna. Lisäksi välillä pyörii lyhyempiä aikoja muitakin couchsurffareita. En varmaan paljoa valehtele, jos sanon, että täällä on parhaimmillaan ollut 11 ihmistä 9 eri kansallisuutta yötä. Hollantilaiset ovat kyllä varsin aliedustettuina täällä, yleensä kun läsnä on vain yksi.
Jostain syystä olen ajatellut paljon Italiaa täällä.
En tiedä, mitä viirivehkalle kuuluu. Olettaisin sen olevan vielä elossa.
