Hengissa edelleen. Alotetaan tarina autosta. Eli siis ma olen ajanut taalla autoa. Ei ole ollut hirvean suuria ongelmia. Tosin parkkeerasin auton marketin pihalle niin etta viereisen auton kuski meni vaaralta puolelta sisalle ku ei mahtunu omasta ovestansa. Tai olis vaan just ja just mahtunu. Puolustuksekseni sanottakoon etta auto on erittain iso. Se on korkiampi ku mina ja nii levee et vaa just ja just mahtuu ruutuun. Ja se oli ensimmainen kerta ku parkkeerasin sen auton muualle ku tuohon omaan pihaan. Tanaan myos piti vahan venkslailla edes takas ku menin hakeen Giuliaa juna-asemalta Luigin kaa. Meidan piti kiertaa parkkipaikka etta paastaan pois asemalta, ja ihanat italialaiset oli tietenki jattany autonsa niin etta yhtaan ylimaarasta tilaa ei ole. Piti parkkipaikan paassa kaantya ja mahtua raosta jossa aidan, oman auton ja parkkeerattujen autojen valiin jai noin 10 senttia tilaa. Siina piti sitte parii kertaa oikasta autoa. Paikka siis oli sellanen etta pienellaki/normaalikokosella autolla ois saanu venkslata, ja ma ajoin sinne land roverilla... Mutta selvittii! Kerran tosin sammu auto ku peruuttaessa jai eturengas lyhtypylvaan jalkaan kiinni.

Kaikkein vaikein paikka kun taalla ajaa on melkeinpa heti 50 metria kotoo, ku on kiviaita ja pensasaita ja tiessa pomppu nii pitaa kattoo tarkasti ettei pomppaa aitaan. Pari kertaa on kuulunu peilin osuminen pensaaseen, mutta siinaki paranen koko ajan. Juna-aseman parkkipaikkaa ei tassa kohtaa lasketa, siella mun ei tarvi kovin usein kayda... Maesta oon selvinny hyvin, ei mitaa ongelmaa sen kaa. Tama kun siis on tosiaan maen paalla, eika ihan pienen sellaisen, nii mutkia tiessa riittaa ja nakyvyytta on olemattomasti. Muun liikenteen kanssa ei oo ollu ongelmia, pitaa vaa kattoo autot tarkasti, nuo kun ei kayta vilkkua ku ehka just ja just kaantyessa, sillon tallon liikenneympyrasta lahtiessa eika todellakaan kaistaa vaihtaessa... Mun ajaminen tietty helpottuu ku Danilo tulee tanaa kotii ja tuo mukanansa autonsa Roomasta. Se auto on sit varsinaisesti mun kaytossa (Danilolla on moottoripyora kans jonka se vei maanantaiaamuna Roomaan mennessaan) ja isolla autolla ajelen vaan jos oon kuskina ruokakauppaan yms. Danilon auto siis on pieni, niinku ehka pystyi paattelemaan.

Mulla on nyt ollu muutama paiva varsinaisesti toitaki. Hyvalta vaikuttaa. Ei oo liikaa toita, mutta kuitenkin riittavasti etta ei tunnu etta laiskottelee koko ajan vaan. On myos sopivan vaihtelevaa, esimerkiksi tanaan oon hoitanu Sofiaa, ollu kattomassa uima-altaalla etta Luigi ei huku (yrittany hukuttaa sen ja se mut ku oltii vesisotaa) vaikka se uikin tosi hyvin, paremmin ku mina talla hetkella ku en oo uinu vuoteen kunnolla ja hakenu tosiaa Giulian juna-asemalta.

Kaikki perheesta vaikuttaa tosi mukavilta. Luigi on edelleen vahan ujo valilla. Giuliasta taas en hirveen paljoo tiia ku se tosiaan lahti sillo perjantaina lounaan jalkeen ja kavi tanaan vaan reilun tunnin kotona ennen ku lahtivat Luigin kaa isallensa.

Paikkana taa on aivan uskomaton edelleen. Tuntuu vahan ku asuis jossai maalauksessa. Takapihalla kasvaa tomaatteja, sitruunoita, paarynoita, omenoita ja aprikooseja. Normaalina vuonna Lauralla on kuulemma myos kurkkuja ja joitain muitaki, mutta tana vuonna ei raskauden vuoksi laittanu ku ne tomaatit ja sitruunat ruukuissa ulos. Ja tietty takapihan takaa alkaa viiniviljelmat... Se on myos ihanaa ku matkalla uima-altaalle (kavin viela viiden jalkeen yksin ihan vaan uimassa) pysahyin poimimaan pari sellasta hedelmaa puusta, josta en oo ikina kuullukaan, mutta hedelmat on tosi hyvia. Makeita. Ollaan myos just sopivasti viinitilaan nahden. Asutaan siis samassa pihapiirissa tavallaan ku mita viinitila on ja Lauran vanhemmat ja joitain muitakin taalla asuu. Asutaan kuitenki ylempana ku viinitila ja tavallaan tien paassa (tosta menee pienen pieni tie monsanton kylaan, mutta mun taallaoloaikana siita ei oo muut kulkenu ku mina sillon ku kavin kattoon milta kyla nayttaa)

Kosteaa.

Taalla ollaan, Italiassa. Ma sisaistin ehka noin kolme varttia ennen laskeutumista etta ma todellakin olen tulossa tanne. Lentaja kun sano sillon etta vasemmalla nakyy Venetsia. Itse lento meni ihan hyvin, ruokaa en syony ku oli munia ja pekonia, mutta muuten oli jees. Nukahdinki puolessa valissa hetkeksi.

Vastassa mua oli perheen isa Danilo ja poika Luigi (12v). Ajettiin autolla tanne. Taa on aivan mahtava paikka. Asutaan kukkulan paalla vanhassa isossa talossa. Taa on kuulemma jotain noin 400 vuotta vanha talo. Mun huone on kolmannessa kerroksessa, kaytannossa koko kolmas kerros kun kolmannessa kerroksessa on vain tuo mun huone, joka on varmaan isompi ku mun Myllyojan asunto. Mulla on myos oma kylpyhuone kaytossa. Tai on siella jotai noiden kenkia jne, mutta varsinaisesti se siis on vaan mulla.

Kaytiin kavelemassa portilla (tanne on just sellanen vanha takorautanen portti niinku joissai elokuvissa) ja nain vahan enemman pihapiiria, myos uima-altaan. Huomenna uimaan. Kavin sitte myos itekseni kavelemassa tuossa Monsanton kylassa, kiva pieni paikka. Jossa ei kylla mitaan mielenkiintosta ole : D

Varsinaisesti tyot alkaa vasta maanantaina. Luigi ja Giulia (14v) on viikonlopun isallaan eika Danilo tai Laura oo toissa. Kaydaan kuitenkin varmaan huomenna ajelemassa vahan autolla ja kattomassa tata ymparystoa, missa on kaupat ja mihin ma vien Giulian aamulla.

Mua vasyttaa aika paljon, nukuin viime yona ehka 4 tuntia, heraillen. Edellisenaki yona jai nuo unet vahan vahaksi ja huonoksi. Nukuin kuitenkin parin tunnin paivaunet. Tosin vahan ennen ku nukahdin kuulu jotain hillitonta moykkaa, joku kavi korjaamassa vedenlammitinta ja se on mun portaiden takana nii etta sen joka korjas piti kolisuttaa niita portaita. Ja niista kuuluu kova aani kun ovat rautaa.

Nyt mina varmaan meen omaan huoneeseen, viela purkamaan joitakin juttuja laukuista. Koitan kirjottaa joskus taas tanne jotai. Nyt oon Danilon tyokoneella, myohemmin saan noiden vanhan koneen ylos kayttoon. Se vaan ettei hirvian kauan viiti olla netissa ku noilla ei lankapuhelin sitte toimi. Tai ainakaa nyt ei viiti, ku en tiia kuin paljon ne sita puhelinta normaalisti kayttaa.

Perjantai taas.

Tanaa pitais menna kattoo jalkapalloo. Saa naha kuin paljon ma naan oranssia huomenna. Huomenna on wantijpop, ilmanen festivaali dordrechtissa. Sinne siis. Ja rationaalinen ajattelu ei taaskaan toimi.

Viime keskiviikkona sanoin ensimmaisen hei hein. Muutenki oon jo alkanu vaha oottaa jotain juttuja suomessa ja ennen kaikkee sita ku Tiia ja Pinja tulee tanne. Mutta hengissa selvian. puoltoista viikkoo toita. Ja ihan liian pian pitaa lahtee taalta pois.

Tiistaina ma onnistuin hammastyttamaan yhden ihmisen silla etta oon edelleen hollannissa ja monta ihmista silla etta oon enaa kolme viikkoa. Se joka hammasty sita etta oon viela, oli tavannu mut vaa kerran aiemmin, eika hirveesti puhuttu sillon nii luuli et vaan matkustan. Ne taas jotka hammasty pikaista lahtemista, no ne vaa oletti et oon pitempaan.

Ma olen onnistunut pysymaan kaukana alloista vanhoista miehista jo reilun viikon ajan. Olkaa minusta ylpeita.

Tanaan oon siis taas Annen luona yota. Ja mennaan Rotowniin kattoon jalkapalloo. Se ei oo hirveen kiva baari, Irish pub olis kivempi, mut paljon porukkaa on tulossa sinne nii ei sitte enaa muutettu paikkaa. Ehka mennaan pelin jalkeen viela kaymaa Irish pubissa, pitaa kattoo milta sitte tuntuu. Aamulla pitaa kuitenki herata kymmenen aikaan etta kerkian varttia vaille kahdeksitoista Dordrechtin asemalle suihkun ja kodin kautta. Yritin innostaa Nonaa tuleen sinne kans, mut en tiia sitte onko tulossa. Olis aika jees jos olis. Muutenki tapaamiseen on jotenki huolestuttavan vahan ihmisia ilmottautunu, vaan mina, Remco ja Anique varmana ja yks muu ehka. Mutta viela ma saan tanaan varvattya lisaa porukkaa. Anne tosin on menossa Amsterdamiin niin se ei paase.

Sunnuntaina pitaa taas olla toissa. Onneksi vasta joskus iltapaivasta eteenpain niin aamulla saa nukkua pitkaan. Ainaki jos paasen poikien sohvalle nukkuun. Kotona ku heraa aina siihen ku lapset menee pesulle jos ei jo siihen ku ne heraa.

Irish pub on kiva paikka.

Siinahan se tuli jo sanottua. Irish pub on kiva paikka. Se nayttaa tosi epamaaraselta ulkoo pain mut sisalta se on tosi loistava. Eika mua edelleenkaa oo potkittu missaa valisssa pois sielta vaikka ikaraja onki 21. Saatii kasattua iha kiva maara ihmisiaki sinne. Ja oli livemusiikkia. Taas kerran me myohastyttiin junasta ja ootettiin seuraavaa tunti. Ikina en enaa luota Remcon kelloon ku se on kolme minuuttia jalessa. Kaytii sit syomassa, tai pojat soi, mulla oli vaa jano. Meni siis myohaan, mika tarkottaa et vielaki vasyttaa. Nukuin kuitenki Remcon ja Jaapin luona nii en heranny aamulla siihe ku lapset heraa.

Eilen oli pitka paiva. Jotku Laten opiskelukaverit meni naimisiin nii ma olin sit toissa kymmenesta iltakymmeneen. Luulin etta Nina ei oo menossa sinne haihin ku mun piti olla nii aikasin toissa, mut niinku kavi ilmi, se oli menossa ja mulla oli pitka paiva. Onneksi sain torkuttua kuitenki sillo ku lapset oli paivaunilla.

Tanaan ma olin kans toissa, mut eri toissa. Late soitti mulle torstaina ja kysy et mita teen lauantaina yhentoista ja kahen valilla. Mulle iski pieni paniikki ku ajattelin etta jos oon perjantai-illan toissa, on aika perseesta olla lauantainaki. Onneksi Latella ei kuitenkaa ollu lastenhoito mielessa. Laten tyokaveri yrittaa myyda talon ja se tarvi jonku sinne taloon paikalle avoimien ovien ajaksi ku se ei ite paassy, Ma olin sit siella tanaan, Ketaan ei kayny, istuin ja kuuntelin musiikkia vajaan kaks tuntia ja sain palkaksi 50 euroo! Ma ootin jotain paljon vahempaa. tietty siita noin 6.5 euroo menee tavallaa matkakorvauksii, mut silti. On vahan rikas olo nyt. Tuntipalkka noin 25 euroo. huh huh.

Tanaan ma naan taas Nonan. Kaydaan kahvilla. Ja yhdella kaverilla on synttaripirskeet, jonne periaatteessa oon menossa, mut en sit tiia meenko oikeesti ku vasyttaa oon vahan kipee ja oon luvannu olla aamulla kirkolla kymmenen aikaan auttamassa ku siella on menoa muksuille -tapahtuma. Iha kohta mun pitais naha Anne, se tanskalainen tytto. Oon sen tyopaikalla netissa, mut se on viela tauolla. Huomatkaa siis, mulla on sosiaalista elamaa edelleen! Eika edelleenkaan mitaan hinkua lahtee pois taalta.

Viruksia.

Ma sain sunnuntaina kaks virusta, tietokoneeseen toisen ja jonku sorti viruksen tai bakteerin itelle ku on flunssa ollu vaha. Ei tosin kovin paha flunssa, sen verra etta arsyttaa ja aani lahtee.

Mut yritettiin myyda tiistaina. Joku ihme vanha mies tuli juttelee mulle, mut se puhu vaa hollantia. Joku random tyyppi tulkkas mulle mita se sano. Ku kavi ilmi ettei se ollu couchsurffari, liukenin paikalta. Se mies kuitenki seuras. Silla oli rahaa kadessa nii pojat sit meinas etta pariin sataan kameliin ja viiteenkymmeneen olueen ne voi myyda mut sille. Jostai syysta ei tullu kauppoja. Onneksi. Oli aika allo mies. Ma sain myos suuria sympatioita Willemilta ku kerroin ettei se ollu ensimmainen viime aikoina.

Tanaa ma oon menossa Irish pubiin (Ei aiti ja isi, en ma ole oikeasti yhtaan rappiolla). Huomenna mun ei pitais pitaa olla toissa aamulla, tai sit pitaa. Jotku Ninan ja Laten tutut on menossa naimisii ja haat on iltapaivalla, nii oon toissa vaa sitte iltapaivan ja illan. Ku lapset ei lahe mukaa. Tosin iha pieni mahdollisuus on ettei Nina menekaan sinne, jolloin mulla olis aamu toita ja ilta vapaa. Eli sillon voin kuitenki ottaa paivaunet, ja pitaa olla hereilla vaan aamun.

Nyt ei taaskaan runosuoni syki, johtuu osittain myos siita ettei oo oma nappis milla kirjotan, tai siis se mita ma yleensa kaytan. Kauniita unia vaa kaikille.

Epäromaani.

Nyt ei siis tule mitaa pitkaa sepustusta menneista. Tai ainakaan mitenkaan yhtenaista tarinaa. Tiistaina yks ystavallinen herrasmies harmitteli ku se ei oo 22. Meinas etta ma oon taydellinen, tai ainaki lahella sellaista. Perjantaina olin Annella. Oli kivaa. Birgit liitty seuraan kans, ja Annen ranskalainen kamppis. Kaytii syomassaki. Ja siina samassa baarissa missa oltii viikko sitte Birgitin kaa viimesena. Baarimikko tervehti iloisesti meita.

Lauantaina kavin Utrechtissa ja merimieskirkolla karaokessa. Illalla palestiinalainen yritti kaannyttaa mut muslimiksi. Menin kotiin nukkumaan joskus puolenyon jalkeen. Herasin aamulla yheksalta aamupalalle, pistin paivaunille joskus kymmenen aikaan ku lapset lahti pihalle eli oli hiljasta. Nousin ylos kahen aikaan. Menin alas nii ensimmaisena Nina kysy et oonko ma kunnossa. Oli Late kuulemma sanonu vaa et ma oon nuori ku Nina oli silleki sita ihmetelly.

Muuten sunnuntai oli taas niin turha ja tylsa paiva ku olla voi, jolloin vaa ahistuin. Paitsi etta juttelin Venlan kaa mesessa!

Eilen ma korjasin Ainon sangyn joka romahti just ennen ku piti menna paivaunille. Viime yona oli ukkonen. Just ku olin nukahtanu Aino heras siihen ja ma herasin Ainoon enka sitte saanu pitkaa aikaa unta. Tanaa on satanu vetta. Kohta lahen taas kaymaa Rotterdamissa. Tai luulen etten ees kovin kohta ku veikkaan et pojat on taas aika hitaita tanaan. Jotka btw ei vielakaa oo alkanu taas polttaa.

Hulluja nuo hollantilaiset.

Juttelin viikko sitte yhen hollantilaisen kanssa. Sanoin etta suomen kieli on iha tuskanen oppia. No, tama paatti etta opettelee seuraavaksi suomen. Tahtoo kuulemma opetella kaikki maailman kielet. Osaa hollantia (yllatys yllatys), englantia (suuri yllatys tamakin) ja norjaa (taa oli jo vahan enemman yllattavaa). Oli sitte sunnuntaina yrittany lainata Amsterdamin kirjastosta jotai suomen kielista. Ei ollu ollu. Eilen oli kayny Rotterdamin kirjastossa, oli loytany vaan lasten kirjoja. Meni sitte viela suomen merimieskirkolle ja osti sielta jonku romaanin. Ilmeisesti siis todellakin aikoo opetella. Mun pitais naha se tanaa cs-tapaamisessa, saa naha joko se on jotai oppinu : D

Samaisen henkilon kaa ollaan kayty keskusteluja mesessa nii etta se kirjottaa mulle norjaa ja ma sille ruottia. On toiminu yllattavan hyvin. Saa naha toimiiko nii et puhutaa niita kielia. Mun ruotti on kylla erittain syvalta talla hetkella.

Tanaan siis on couchsurfing-tapaaminen, yllatys yllatys. Ja taas viela yllattavampaa on etta ma oon menossa sinne. Tanaa onki vaha spesiaalimpi tapaus, tyypit kay syomassa, ma en tosin kay, mut kuitenki, ku on tapaamisten vuosipaiva. Ensimmainen oli jarjestetty tasan vuos sitte.

Laiskimuspäiviä.

Otinpas itseani niskasta kiinni taas ja aloin kirjoittamaan. Nyt pitais viela keksia mista kirjottaa. Viikonloppu on hyva aihe. Tai ainaki parempi ku se etta tanaan mua on vaan laiskottanut ja etta on ollut ihan normaali maanantaipaiva.

Perjantaina ma menin taas Rotterdamiin. Nain Nonan, kaytii jaatelolla. Nona lahti miehensa luo ja ma menin kaymaa merimieskirkolla, palautin yhen cd:n takas Katille ja juttelin vahan aikaa Katin kaa. Vahan niinku lupasin menna ens lauantaina sinne ku siella grillaillaan ja lauletaan karaokea. Jos jaksan, ostan kankaan ennen sita ja teen itelle kesamekon ku en oo loytany kivaa kaupoista.

Illalla menin couchsurfing-tapaamiseen, grillailtiin. Oli kivaa. Tosin ma en grillannut mitaan, vaikka oli paprikatki mukana. Keskustelin monen kanssa monesta aiheesta. Anne yritti juottaa mut, se kaato mulle koko ajan lisaa viinia kunnes ma olin onnistunu rikkoon mukini niin se ei enaa voinut. Eika se siis onnistunu kunnolla. Osa porukasta, mina mukaan luettuna lahti sitten baariin ku tuli vahan kylmempi. Ja kuuntelin ku intialainen vaitti etta suomalaiset on tosi kylmia tyyppeja. Kavi myos ilmi etta yks kaveri sittenki ties yhen sanan suomee: kimppakiva.

Jossain vaiheessa ihmiset lahti kotiin, toisin sanoen sitten kun se baari meni kiinni. Tuntu jotenki tosi aikaselta, kello oli varmaan noin 1, niin ma ja Birgit, jonka sohvalla nukuin, joka on itavaltalainen, kaytiin kysyyn sisalta etta missa olis viela baari joka on auki. Saatiin osote: Oude Haveniin siis. Yritettiin pyorailla sinne, Birgit ajo ja jostain syysta kaaduttiin keskelle risteysta vaikkei edes oltu kovin paissaan. Jaatiin siihen hetkeksi makaan ja tuijottaan tahtia. Ihme ettei kukaa tullu tarkistaa etta onko kaikki hyvin. Toisaalta ei kukaa hermostunukkaa. Ku vihdoin lahdettii siita, ne noin kolme autoo paasi taas ajaan. Joka ikinen kuskeista nauro meille.

Loydettii baari, mentii sinne. Oli kiva baari. Hyvaa musiikkia, kiva baarimikko, joka viimesen kierroksen aikana anto meille yhdet ilmaset. Oltiin viimeset asiakkaat sisalla. Kun taallahan siis ei samantien ajeta ihmisia ulos baarista. Musiikkiki soi aika pitkaan. Mut jotenki me sit jaatii siihe nii pitkaa ku mahollista. Ku mentii ulos, siina oli kaks miesta joista toinen oli iha idiootti ja vaitti etta suomessa on aina pimeeta. Otettiin aamun ensimmainen metro Birgitin kotiin. Nukuin seittemasta kymmeneen, makasin sangyssa hereilla kymmenesta yhteen, ja nukuin taas yhdesta kolmeen. Siirryin sit kotiin kunhan olin eka saanu loistavan leffan lainaan. Tosin sen katsomisessa voi tulla ongelmia ku se on ruotsiksi. Mut ehka ma ymmarran.

Kotona Late oli lahteny jonku kaverinsa polttareihin. Kaja tuli kaymaa Ninaa kattoon. Katottii yhessa euroviisut, Nina ja Kaja joi shampanjaa ja soi mansikoita. Ma vaan soin mansikoita. Sunnuntai meni iha ohi oikeestaa koko paiva. Mitaan erikoista ei tapahtunu. Ja tama paiva on kans vaa menny ohi. Huomenna on couchsurfing-tapaaminen taas. Vaha spesiaalimpi talla kertaa ku on tapaamisten yksvuotissynttarijuhla. Keskiviikkona on Jaapin synttarit, mut ei se vissii aio pitaa pirskeita. Ma yritin ehottaa Remcolle etta kokattais Jaapille, mut se ei oo vastannu siihe viestiin. Mika ei sinallaan ole ihme kun se on Dublinissa kaymassa.

Ulkona pitais olla paska saa seuraavat pari paivaa. Hyva tekosyy vaa olla tekematta mitaa spesiaalimpaa. Ja olla laiska. Tosin huomenna ma aion leipoo, luultavasti mokkapaloja.

Pää räjähtää.

Tanaan oli kylla niin syvalta oleva paiva ku olla voi. Alvarilla on joku iha ihme kausi menossa. Koko tan viikon se on ollu hirveen lyhytpinnanen, rupee itkee millon mistaki ja ihan koko ajan. Lisaksi Aino on onnistunu lahinna vaa arsyttaan Alvaria lisaa, normaalisti kun se vaan piristaa. Onneksi Aino ei oo ollu tanaan kotona ku se meni kaymaa oman ja opan luona. Ja onneksi oli hyva saa niin ollaan oltu Alvarin kanssa ulkona kaikki se aika mita se on ollu hereilla, tai ainaki melkein. Ja onneksi mun ei tarvinu laittaa ruokaa ku oli eilista lohikeittoo jalella. Se oli tosi syvalta etta Nina tuli vasta joskus varti yli kuus kotiin. Viimesen puol tuntia ma vaan ootin etta se tulee.

Oli erittain skitsofreninen olo valilla. Paa tuntuu rajahtavan mutta silti ma vaa iloisesti lepertelen Alvarille. Sekin oli onni etta Alvar nukku pikkasen paalle 3 tuntia, eli ma sain iha kunnolla olla vaan rauhassa. Lepasin sohvalla, silmat kiinni ja nukahin vahingossa. Taa on ollu just sellanen paiva, etta jos lapset olis mun, ja olettaen etta en olis yksinhuoltaja, mun mies olis kotiin tultuaan soittanu isovanhemmille ja raahannu mut jonneki leffaa tai mita vaan, saamaan ajatukset keskittyyn johonki muuhun hetkeksi. Mutta yllatys yllatys, lapset ei oo mun jne niin ma vaan bloggaan ja tuskastun.

Jaa, mitas muuta. Viikonloppu oli kiva. Menin Annelle perjantaina. Kaytii baarissa, tai kahessa oikeestaan. Otettii sen kamppikset mukaa. Tormattii ensimmaisessa baarissa Willemiin ja Matildaan, Remco liitty seuraan jossai vaiheessa. Mentii myos Irish pubiin. Oli kivaa. Nukuin Annen luona, aamulla lahin merimieskirkolle au pairien tapaamiseen, josta pian lahin takas Annen luo ku ne lahti elaintarhaan eika mua elaintarhat yhtaa innosta. Annella katottii Pretty woman ja nukuin paivaunet. Mulla on taas treffit Annen patjan kaa ens viikon perjantaina. Illalla nuokuin kotona ja silitin, pistin aikasin nukkumaan. En siis lahteny Martan luo.

Sunnuntaina Willem ja Matilda tuli Dordrechtiin, taalla oli sellanen tapahtuma ku Dordt in Stoom, eli oli paljon hoyrykayttosia koneita esilla kaupungilla ja satamassa. Illalla pojat liitty seuraan, kaytiin teella ja sit Matilda lahti kotii. Kaytii viela syomassa indonesialaisessa. Ruoka oli iha hyvaa, palvelu tosi hidasta. Sain viela Remcolta pari leffaa lainaan ku kavin niiden kautta kotia mennessani.

Nyt vaha vasyttaa, ei ajatus toimi. Tanaa vois pistaa aikasi nukkumaan.

Miehet.

Ei nyt ihan pieni tytto ymmarra. Ikina ketkaan normaalit miehet, jotka olis suunnilleen saman ikaisia, ei ole osoittaneet minkaanlaista kiinnostusta mua kohtaan. Sitten kaikkia epamaaraisia ihmisia saa olla hatistamassa kaksin kasin. Varsinki taalla. Suomessa jatkuvasti oikeasti vanhat miehet, siis sarjassamme 60v, kommentoi aina jotai ja samoin taysin paissaan olevat tai muuten vaan juopot joilla ajatus ei toimi vaikka olis selvinpain, osoitti huomiota, yksi jopa kosi. Taalla Hollannissa taas etnisen taustan omaavat henkilot, yleensa mua vahintaan 10 vuotta vanhemmat sellaiset tai lapsen kanssa liikkeella olevat, seka taas ne vahintaan 60-vuotiaat miehet osottaa huomiota.

Ja niinpa taas. Pirianna istu puistossa niin joku mies tuli hairikoimaan. Ajo eka ohi, tuijotti vaan. Tokalla kerralla ohimennessa puhu jotai hollanniksi, en kuunnellu, kuuntelin musiikkia. Kolmannella kerralla pysahty, puhu eka hollantia, sitte englantia, halus istuu viereen, mina kohteliaasti sanoin haluavani olla yksin nyt ja etta ei, en ma haluu menna sen kaa ulos joskus. Neljannella kerralla pyysi puhelinnumeroa, halus edelleen istua viereen, kysy haluunko menna kahville. Mina edelleen en halunnut. Viidennella kerralla kinus edelleen puhelinnumeroa. Ja mina kusipaa annoin. Toivottavasti ei ota monesti yhteytta. Nyt on tosi paska olo siita etta taivuin. Ma olen heikko.

Etta nain. Ma voisin hirttaa pojat, meidan piti kayttaa yhen kaverin uutta asuntoa tekosyyna menna irish pubiin. Lupasivat soitella siita. Eivat soittaneet, lahetin tekstarin eika vastausta. Ma oon muuten ruvennu epaileen ettei mun kaikki tekstarit ees lahe. Lopputuloksena siis oli etta koska en mee irish pubiin, lahin puistoon. Jos en olis ollu puistossa mitaan tallasta ei olis tapahtunu, ja tuskin poikien seurassa kukaa olis siella irish pubissa tullu hairikoimaan ainakaa ensimmaisen ein jalkeen enaa.

Olin taas viime tiistaina couchsurfing-tapaamisessa. Siita seurauksena oon menossa huomenna yhen tanskalaisen tyton, tai siis naisen, anteeksi, kanssa ulos illalla. Sen poikakaveri on hollantilainen, mutta se asuu Amsterdamissa ku Anne taas asuu Rotterdamissa, nii sillakaa ei oo liikaa niita keiden kaa menna ulos. Ja lauantaina oon menossa puolalaisen Martan kaa ulos. Ja lauantaina tai sunnuntaina suomalaisten au pairien piknikille jonneki meren rantaan. Huomenna naan myos Nonan iltapaivalla. Nii ja menin lupaan pojille etta jos ne kestaa vuoden tupakoimatta ma oon taalla sillon vuosipaivana. Muuten ei hankalaa ku Italiasta paasee halvalla, mut ku se paiva tulee oleen tiistai...

Pinjalle.

Pinja huomautti mulle tanaan etten oo kirjottanu tanne mitaan pitkaan aikaan. On ollu muka kiireita ja vasymysta, aurinko on paistanu niin etta oon istunu illat pihalla ja aitiki kavi taalla valilla. En sitte jaksanu panostaa kirjottamiseen ku ajattelin ettei tata kuitenkaa kukaan lue. Nyt sitte otin itteani niskasta kiinni. Sun vuoksi, Pinja.

Tanaan on ollu jotenki turha paiva. Mulla oli muka vapaapaiva, muttei kuitenkaa. Olin kotona koko paivan. Grillailtiin, oli tuttavaperhe kaymassa. Mitaan muuta ei siis tapahtunutkaan. Otin torkut jossai valissa. Oon syottany Alvaria, ollu lasten kaa pihalla. Ja silti vasyttaa ihan sikana.

Nina ja Late on ihan vakuuttuneita siita etta mulla on jonkunnakoinen suhde. Ainaki ne on kuittaillu siihen malliin. Kavin torstaina Remcon kaa museossa. Sanoin tietty Ninalle siita etta oon menossa, kysy sitte etta ollaanko me vaan kavereita vai onko jotai sapinaa. Late tuli illalla kotii ja kysy samaa. Eilen sitte menin kaymaan Jaapin luona. Jaap ja Remco on kamppiksia, ja ilmeisesti Nina ja Late ajatteli etta Remcoki on kotona (ei ollu, tai tuli kotii vasta vaha ennen ku lahin). Lahin sinne vasta puol kahentoista aikaa illalla ku Jaap oli vasta sillo kotona. Aamulla Nina piti sitte pienen ristikuulustelun, iha positiivisessa hengessa kylla. Yritti kuulemma elaa nuoruuttaan uudestaan mun kautta. Saman tien ku Nina oli lopettanu, keskustelu siis kaytiin suomeksi, Late kysyy sohvalta etta minkalainen romanssi mulla on menossa. Nyt sitte illalla viela Late kysy hieman vittuilevasti etta en sitte tanaa oo menossa kaymaa viela Remcolla.

Kaytiin siis torstaina Remcon kaa Simon Van Gijn -museossa. Tyoajalla, Alvarin kanssa. Ihmiset varmaa luuli etta me ollaan suloinen nuori perhe : D Museo oli ihan loistava, se oli kotimuseo. Se tyyppi oli pankkiirisuvusta ja sairaan rikas. Jos joku kay Dordrechtissa nii kannattaa ehottomasti kayda siella. Siella oli tosi paljon kaikkia vanhoja juttuja, huoneet oli kasittamattomia. Se tyyppi eli siella 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun, muutaman kymmenta vuotta yhteensa.

Eilen ma olin puistossa lueskelemassa ja kirjottamassa ja kuuntelemassa musiikkia. Joku vanha, ainaki 35-vuotias, luultavammin 40, yritti iskee mut! Se oli allo. Tosi spanielimainen. Sano etta you look lovely. Hyi hirvia. Olin varmaa tosi epakohtelias sille. Tai ainaki erittain valinpitamaton. Jotenki panikoin. Mika sinallansa ei ole ihme.

Illalla siis menin kaymaa Jaapin ja Remcon luona. Jaap oli tullu just New Yorkista, se sika. Ja puhu lahtevansa ehka Dubliniin. Minaki haluun! Jaap soitti mulle hollantilaista musiikkia. Oli kivaa. Sen siskoki oli siella, en tosin hirveesti puhunu sen kaa. Remco tuli jossai valissa kotii, se oli ollu Belgiassa festareilla, jatti aanensa sinne ja tappo katensa siella. Pojat muute alotti tupakkalakon, saa naha kuin pitkalle pystyvat. Lupasin etta oon ylpee niista jos viela viikon paasta ovat lakossa.

Pyörä.

Ma siis sain pyoran Jaapilta kolme viikkoa sitten. Se on ilmeisesti sen siskon vanha pyora, joka oli luvattu Cynthialle, mutta koska Cynthia sai pyoran perheelta jolle tyoskentelee nykyaan au pairina Amsterdamissa, ma sain sen pyoran. Muuten olisin joutunu oottaan pari viikkoa etta Jaap tulee Israelista ja olis voinu korjata jonku muun pyoran joka niilla oli takapihalla.

Ma olin onnellinen pyoran omistajahko. Ei voi sanoa etta omistaja kun en ma sita varsinaisesti omista, mutta kuitenki. Kavin jopa pyorailemassa iltaisin huvikseni. Nostin satulan. Olin iloinen siita etta kolmen kuukauden tauon jalkeen, joka siis ei johtunut saaolosuhteista, paasin taas ajamaan pyoralla.

Noh, reilun viikon paasta kun oltiin tulossa couchsurfing-tapaamisesta ja olin lahdossa kotiin, pyora oli siis Remcon luona kun sielta saatiin kyyti, huomasin etta kumi on tyhja. Ja kavelin pyoran kanssa kotiin. Ei kiva. Ma suunnittelin pitkaan kumin paikkaamista. Tilaisuudet ostaa valineet siihen oli aika harvassa. Viikko sitten, eli viikko kumin puhkeamisen jalkeen kavin ystavani Albert Heijnin luona ja ostin paikkoja. No, nehan ei tietenkaan riita. Tarvittais pumppu ja liimaa yms.

Kavin keskiviikkona pyoraliikkeessa aseman vieressa kysymassa pumppua, mutta heilla oli vain isoja pumppuja. Palvelu oli loistavaa, toimi englanniksi ja kerrottiin mista saisin pienemman pumpun. Kysyin samalla paljonko maksaa korjauttaa se rengas. Aioin kuitenkin yrittaa eka itse.

Tanaan ma sitten talutin pyoran siihen liikkeeseen ja maksoin 7 euroo siita ettei mun tarvitse sita itse tehda. Se on edullinen se pyoraliike, siella on toissa opiskelijapoikia. Ammattimekaanikolle ku veis nii sais varmasti maksaa paljon enemman. Meni 15 minuuttia ku se poika korjas sen renkaan, puhu taydellista englantia viela. Nyt ma vaan mietin miksen ma vieny sita pyoraa jo seuraavana paivana kyseiseen liikkeeseen.

Tupakan savua.

Ilmeisesti kaikkeen tottuu. Aiemmin mua arsytti ihan sikana jos oli ollu baarissa tai keikalla jossa ihmiset poltti vieressa. Itse savu hairitsi ja viela enemman se etta vaatteet haisi tupakalle. Vaatteet menivatkin aina saman tien pesuun.

Ei enaa nain. Ma en nykyaan huomaa jos joku polttaa baarissa. Taalla se on siis viela laillista. Vaatteet ei myoskaan mee pelkan tupakan hajun takia pesuun. Huomasin ihan asken etta paita joka mulla on ollu paalla koko paivan haisee tupakalle. Se oli paalla mulla tiistaina siella couchsurfing-tapaamisessa.

Ma oon myos huomannut saaneeni hollantilaisia vaikutteita. Mun kasitys mukavasta illasta kotona kaverin kanssa sisaltaa nykyaan lasillisen punaviinia ja juustoa. Siis minun, joka ei aiemmin voinu sietaa punaviinia. Ma olen vajonnut jopa niin alas etta tuossa mielikuvassa viinilasina toimii hollantilainen viinilasi joka siis ei nayta ees ollenkaan viinilasilta. Se on siis sellainen pienehko lierion mallinen, jossa on paksu pohja.

Ma onnistuin tanaan vihdoin loytaan paikan missa ma ja Ellu ja Taukki voidaan olla viikonlopun. Tytot siis on tulossa tanne! Tai ei ees tanne ku laiskapaskat jaksaa menna vaa Amsterdamiin. Mutta nahaa siella kuitenki. Tosin en sitte onnistunu loytaa sita paikkaa Amsterdamista, nukutaa Leidenissa, mutta se ei oo ku puolen tunnin matkan paassa. Ja paljon halvemmalla paasee ku mennaa sinne ku jos oitais menty hostelliin Amsterdamiin. Ehka ne tytot ei hirta mua vaikka me ei nukutakaa iha Amsterdamissa. Toivottavasti ei. No, jos ma en bloggaa tan jalkee enaa nii tiiatte etta ne hirtti mut :/

Couchsurfing-tapaaminen.

Minulla on sosiaalista elamaa. Minulla on ihmisia joita voi kutsua kavereiksi. Minulla on sellaisia jopa taalla Hollannissa.

Eilen ma kavin toista kertaa couchsurfing-tapaamisessa. Menin eka Remcon ja Jaapin luo. Jaapki oli raahannu ittensa takas sielta Israelista. Kalinki tuli sinne. Ja ma paasin taas pyoran tarakalle, talla kertaa Remcon. Se pyora jonka sain Jaapilta ei ihan toimi nyt kun siina on takakumissa reika. Tehtii taas sopimus etta jos pojat alkaa puhuun hollantia ma alan puhuun niille suomee. Jaap ystavallisesti kaansiki mulle kaikki mita tuli hollanniksi, mukaanlukien sen ku Remco puhu puhelimessa.

Itse tapaamisessa oli mukavaa. Ma hammastytin ihmisia kertomalla etten ma oo skandinaavi. Samoin hammastyttavaa muille oli se etta Nokia tune soittoaanena on niin ei ei ku voi olla.

Kuulin myos mielenkiintosen tarinan. Yks lasnaolijoista omaa Belgian ja Kanadan passin. No han oli ollu USAssa kaymassa ja hommannu lippunsa kanadalaisella passilla. Passi oli kuitenki varastettu USAssa ollessa. Ei hataa, olihan viela Belgian passi. Takasin Brysseliin lentaessa hanta ei meinattu paastaa koneeseen, selitettiin vaan etta kun hanella ei oo viisumia jne, vaikka han oli nayttany viisuminsa USAan, etta on niinku kotiin lentamassa ku Brysseliin lentaa. Kenttavirkailijat olivat kerenneet jo kutsua poliisinki paikalle etta nyt joku yrittaa laittomasti Brysseliin. Olivat sitten vasta siina vaiheessa ruvenneet ajattelemaan etta hetkinen, Bryssel saattaa olla Belgiassa eli ehka toi ei tarvi viisumia sinne kun silla on Belgian passi : D Vahan samaa sarjaa ku Maija osti perjantaina postimerkkeja Suomeen nii myyja meni kysymaan takahuoneesta etta kuuluuko Suomi Eurooppaan. Tuo belgialaiskanadalainen muuten ties kaks sanaa suomee. Toinen oli ilmavoimat ja toinen joku yhta hyodyllinen.

Tapasin myos yhen ruotsalaisen. Yritin jopa puhua ruotsia hanen kanssaan. Totesin etta ei oikein suju enaa kun niin paljon englantia puhuu ja hollantia kuuntelee...

Torstaina oli hassu päivä.

Olipa kerran torstai jollon tapahtui monta asiaa joita ei aiemmin ollut tapahtunut. Paiva alkoi normaaliin aikaan, herasin kaheksan aikaan ja sain lapset taas hoitoon. Lahettiin jossain valissa Maijan, joka tuli mua tanne kattomaan pariksi paivaksi, ja lasten kanssa kavelylle ja kauppaan. Kiitos Maijan mun ei tarvinnut ottaa lapsia mukaan keskustan Albert Heijnin sisalle. Ostin Latelle olutta. Ja multa kysyttiin henkkarit! En meinannut tajuta mita myyja mulle puhui, hollanniksi viela. Jarkytyin kun tajusin. Taallahan siis saa ostaa mietoja 16-vuotiaana, eli ilmeisesti myyja ajatteli etta saatan olla 15. No, vastapainona tuolle multa on kysytty monesti etta onko Aino mun. Aino siis on 3.5 vuotta.

Sen jalkeen jatkettiin kavelya. Sataman (yhden niista) kohdalla meita tuli vastaan turisteja! Niita oli noin 30, aksentti kuulosti amerikkalaiselta. Keski-ika oli noin 60. Kerran aiemmin oon nahnyt aasialaisen miehen ottavan kuvan Stadhuisista, mutta se ei takaa etta kyseinen mies olisi ollut turisti. Muuten mitaan turisteihin viittaavaa en oo nahny taalla aiemmin.

Illalla kun Late oli tullut vihdoin kotiin, tai oikeastaan aiemmin kuin oletin eli yhdeksan aikaan, ja oltiin saatu lasilliset rose-viinia juotua lahdettiin Maijan kaa kavelylle leikkipuistoon. Matkalla tormattiin mun tuttuun! Remco oli ollu kaverinsa kanssa jossain ja tormasivat sitte meihin. Maija sano etta tuttuihin tormaaminen on jotenki ominaista mulle. Ei siis ihmekaan etta mulla on ollu hieman ikava sita etta tormais randomisti kadulla johonki tuttuun. Nyt ma siis sen tein, ensimmaista kertaa kolmeen kuukauteen.

Sitten kun oltiin tulossa takasin pain, sellainen paissaan oleva mies rupes seuraan meita. Puhuttiin jotain Maijan kanssa suomeksi jotta herra olisi tajunnut haipya siita. No, eihan se tajunnu, ja mua rupes arsyttaan etta se seuraa. En halunnu puhua sille englantia ku se olis saattanu vaa innostaa kyseista henkiloa lisaa. Aiottiin myos kavella viela vahan Maijan kaa, mutta jos herra jatkaa seuraamista olisi pitanyt valita lyhin reitti kotiin. Ja jos herra olisi seurannut kotiin asti, no kuka tietaa olisko se ollu siella seuraavanakin paivana. No, mina sitten sanoin kauniilla selkealla suomen kielella erittain ystavalliseen savyyn:"Voisitkos sina ystavallisesti vaikka painua vittuun siita?" Uskomatonta kylla, herra jai pyoransa kanssa juuri siihen paikkaan : D