Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on.

Päätin olla viettämättä juhannusta. Mua ahdistaa yleiset oletukset. Niinpä mä kävin eilen kaupassa ja ostin palapelin. Tänään olen koonnut palapeliä, lueskellut ja syönyt. Siivosin myös hieman, mutten kovin paljoa. Palapeliä varten jouduin hieman järjestelemään tavaroita uudelleen, toisinsanoen tyhjentämään pöydän. Lisäksi olen näyttänyt tänään kamalalta.

Palapelistä tulee hieno. Meinasin tuskastua kaupassa, kun siellä oli vaan palapelejä, joissa oli liian vähän paloja, ja neki, joissa olis ollu melkein riittävästi paloja (eli 500) oli jotain aivan typeriä. Sitten käännyin ympäri lähteäkseni ja huomasin käytävän toisella puolella sekalaisella pöydällä olevan 1500 palan palapelejä. Päälimäisen kuvakin oli siedettävä: joku hieman luminen linna. Huomasin, että kaikissa neljässä palapelissä on eri kuva. Kolmannen kohdalla koin ahaa-elämyksen. Se voisi olla eräs silta Firenzessä. Ostin sen. Tarkistin kotona. Ponte vecchiohan se. Nyt siis kokoan kuvaa paikasta, jossa olen ollut.

Huomasin eilen, että tulen normaalia huomattavasti paremmin toimeen skitsofreenikoiden kanssa.

Olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen.

Huomaa, että mulla on jostain syystä liikaa vapaa-aikaa töistä huolimatta, kun bloggaan taas. Töissä tuntuu siltä, että osaan. Se on hienoa. Allekirjoitin tänään työsopimuksen, ja tiedän nykyään jopa sen, paljonko saan palkkaa. Tuntuu, etten ehkä tahdo töitä enää viimeiseksi kolmeksi viikoksi ennen koulun alkua. Ehtisin käydä Kemissä asti sitten ja Oulussakin kunnolla. Mun käsien ja selän lihaksissa tuntuu, että olen tehnyt töitä. Reisissäkin hieman tuntuu, että olen polkenut töihin.

Mä yritän täyttää aikani arjella. Se on hieman vaikeaa. Kävin kaupassa listan kanssa. Olen syönyt oikeaa aamupalaa monena päivänä. Olen lukenut kirjan ja aloittanut toisen. Olen tiskannut. Viikonlopun vapaiden aikana voisin esimerkiksi syödä oikeaa ruokaa, siivota ja harrastaa sosiaalista elämää. Verhotkin voisi avata päivisin ja sängyn petata. Lisäksi voisi myös käydä läpi vaatteita, mitä viedä kirpputorille, sekä katsoa, mitä kellarikomeroon vein melkein vuosi sitten.

On vaikeaa olla odottamatta. Tehokasta tosin.

Hei ystävä pyyhi kyyneleet, aivan turhaan niitä teet.

Kaksi päivää töitä ja yksi vapaapäivä takana. Olen edelleen hengissä. Töissä on aivan kivaa, eikä vielä ole tuntunut siltä, etten osaa yhtään mitään. Ei kyllä ole tullut tilaisuuttakaan tuntea niin, ensin oli iltavuoro, jossa tehtiin yhdessä, ja sitten aamuvuoro, jossa olin ylimääräisenä. Oli mulla kyllä kaksi omaa potilasta silloin, joista toisen käytin suihkussakin. Eli oon mä jotain tehnytkin, verhojen silittämisen lisäksi. On aivan hienoa olla oikeasti töissä, eikä vain leikisti.

Se on kummallista, miten äkkiä toisen läsnäoloon tottuu, ja kuinka kauan poissaoloon tottuminen kestää.

This day will soon be at an end and now it's even sooner.

Käytiin parilla keikalla ja päivälliskutsuilla. Kävin markkinoilla ja ostin tuoretta minttua, josta tein teetä. Käytiin Puolassa syömässä mansikoita. Ensin Leidenissä paistoi aurinko, sitten Wroclawissa kun oltiin siellä. Silloin tosin Leidenissä satoi vettä, mutta sehän ei haitannut meitä. Mentiin takaisin Leideniin, matkustettiin Bremeniin, jonka lentokentällä vietin yön. Lensin Tampereelle, tulin Helsinkiin.

Enkä tahtoisi olla täällä. Tai no, kai täällä on aivan hyvä, olisin vain mielummin jossain muualla. Onneksi näin eilen ihmisiä, ja sain siten muistutuksen siitä, että minulla on elämäkin. Huomenna alkaa työt. Sitä odotan pelonsekaisella innolla. Pitäisi käydä kaupassa, pitäisi siivota lisää. Siivosin jo hieman ja purin tavarat. Niissä ei kyllä ollut paljon purkamista, mukana kun oli vain reppu.

Viirivehka kärsi, kun en kastellut sitä kahteen viikkoon. Alimmat lehdet muuttuivat kellertäviksi ja kaikki kukanalkeet kuivui. Se elää kuitenkin vielä.

Ala anna minun kuolla.

Minun pitaisi pesta pyykkia. Suurin osa vaatteista kastu sunnuntaina Bremenissa kun etsittiin hyvaa liftauspaikkaa tunteja vesisateessa. Kengat kuivu eilen kun tajusin laittaa ne ikkunalaudalle auringonpaisteeseen. Lisaa vaatteita kastu eilen kun joku kaatoi teemukinsa lattialle, jota pitkin tee paatyi vaatteisiini asti. Eli aika monessa vaatteessa on ruskeita tahroja.

Tahan asti matka on sujunut oikein mainiosti. Leiden on kiva. Jalkaan on tosin sattunu parina paivana niin, ettei tanaan oikein uskalla lahtee kavelemaan ympariinsa. Varsinkaan, kun illalla on tarkotus menna jonneki Tommyn kavereiden keikalle (bandi kuulostaa kylla varsin mainiolle) niin voisi olla positiivista jos ei satu sikana.

Ma olen vahingossa pahoinpidellyt itseani aika paljon. Kiipesin aidan yli. Seurauksena pari hillitonta mustelmaa vasemmassa saaressa. Lisaksi oon saanu kaveltya jalkani kipeaksi. Samoin loukkailen itseani seinaan. Joku fiksu ihminen ajatteli, etta ropeloiset seinat olis kivat. Siis sellaiset, mita monesti katto on. Voin kertoa, etta naa seinat sattuu. Normaalisti ei tuu ajatelleeksi, et kuin paljon seinaa koskettaa. Mut on se kamalaa, kun ei voi nojaa seinaan leffaa katsoessa. Tai pitaa pitaa huoli, et valissa on muutakin kuin paita.

Oon tehny kaikkee kivaa, mita en oo pitkaan aikaan tehny. Niinku esim pessyt hiukset etoksen shampoolla, syony vaikka mita ja juonu mansikka-appelsiinimehua ja kavelly ympariinsa hollantilaista suhteellisen pienta kaupunkia, joka on natti ku mika. Pikkasen ehka huvitti kun keskustassa mainostetaan Leidenin yliopiston 435-vuotisjuhlia.