Ampukaa mut kuuhun.

Tai jotain muuta vastaavaa. Tänään olisi pitänyt vaikka mitä. Tänään ei juuri mitään. Nukuin päiväunia niin, etten nuku enää varmaan ikinä. Sisareni on brutaali.

Vaikka heikot on käteni, henkeni on vahva.

Monta kivaa kesäkaverii.

Heräsin aikaisin aivan vahingossa. Mutta ei se haittaa. Voi esimerkiksi opiskella tai vältellä opiskelua pari tuntia, ennen kuin lähden toreille kiertämään. Käpylän kyläjuhlatkin ovat tänään, voisi harkita siellä pistäytymistä. Tykkään kesästä. Tykkään siitä, millaisia ihmiset ovat kesällä. Tykkään siitä, kuinka vahingossa löytääkin itsensä terassilta, vaikkei yhtään aikonut.

Tällaista on ehkä olla nuori: kerrankin unohtaa kaikki se vakava, mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Dark, you can't come soon enough for me.

On varmaan täysin normaalia keskustella äidin kanssa 40 minuuttia väitöstilaisuuden, karonkan ja varjokaronkan etiketistä. Mun pitää kuulemma pitää puhe tummassa, kylmänsävyisessä iltapuvussa. Sinällään helpottavaa, että kyseinen tilaisuus onkin vasta noin 1,5 vuoden päästä, eikä ensi vuoden alussa niinkuin luulin. Mielenkiinnolla odotan. Aatokin on sitten jo 4.

Seuraavan 8 vuorokauden sisällä on kolme tenttiä ja yksi ryhmätyö sekä jonkinlainen ryhmätyön esitystilaisuus tai muuta vastaavaa. Ei kovin paljoa innosta lukea. Sinällään harmi, koska on kyllä mielenkiintoistakin asiaa.

Menin keskustaan Sarin kanssa koulun jälkeen. Matka oli varsin mielenkiintonen. Bussi oli suhteellisen täys. Istuttiin neljän paikalle. Jossain vaiheessa matkaa vastapäätä istunut herrahenkilö alkoi runkkaan vaatteidensa läpi. Ensi kerralla ehkä osaa reagoida tilanteeseen jotenkin hienosti. Nyt yritti vain jatkaa keskustelua normaalisti ja olla välittämättä.

Viirivehka tarvitsisi isomman ruukun. Se on kasvanut paljon. Kukkia ei tosin vieläkään näy, alkuja vain.

Mä tahdon katsoa vain kauniita kuvia.

Tämä päivä on ollut täynnä tunteita, muiden ja omiakin.

Oon sankarihommiin valmis nyt, oon päiväkodin läpikäynyt.

Eilen oli heino päivä. Koulu oli sitä samaa, mutta ilta oli mahtava. Ensinnäkin koulu loppui jo kahden aikaan. Ehdin hyvin käydä kotona, ennen kuin suuntasin Susannalle. Käytiin Arabian peruskoulun 3B:n järjestämässä konsertissa. Soittamassa oli Tohtori Orff ja herra Dalcroze! Oli hienoa, katsojina alle 10-vuotiaita lapsia, niiden vanhempia ja minä. Soittivat pikkuveljenkin, oli mielenkiintoista. Tuollainen on varmaan myös hienoa muusikolle, soittaa biisiä, jota on soittanut jo vuosikymmeniä sitten, ja tänäkin päivänä lapset laulaa aivan mielissään mukana. Hannu-setä vilkutti minulle pakettiautosta, kun seisoin bussipysäkillä.

Suuntasin myös couchsurfing-tapaamiseen. Oon taas aivan innoissaan ja mielissään tapaamassa uusia ihmisiä, ja nyt jo hieman vanhojakin. Nyt oli kolmas kerta, ja alkaa jo tosiaan oleen sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa on jutellut aiemminkin. Ja kuitenkin juttelee myös täysin uusien ihmisten kanssa paljon.

Nyt oon matkalla Joensuuhun. Kirjotan tätä junassa, ei nettiyhteyttä, ja julkaisen siis sitten joskus. Matkaa on jo takana reilu tunti, aika monta vielä jäljellä. Onneksi on kirjoja mukana. Voi kuitenkin käydä niin, että lukeminen painottuu kevyempään tekstiin kuin esimerkiksi anatomiaan ja fysiologiaan tai lääkehoitoon... Joensuussa nään isin ja Sannan ja Lennin talon. Oon käyny siellä ennenkin, silloin kun siellä oli asuntonäyttely. En siis niin, että siellä kukaan asuisi. Sinne on myös vissiin rakennettu joku väliseinä. Sanna myös varmaan näyttää jo hyvin raskaana olevalta.

Junassa on rouva, joka soittelee ystävilleen: ”Pirkko täs moi!” Eräs toinen vanhempi rouva taasen oli noussut väärään junaan. On kuitenkin ilmeisesti jonnekin suunnilleen samaan suuntaan menemässä, kun konduktööri sanoi, että hän voi vaihtaa junaa jossakin Lahden jälkeen. Joku kuorsaa.

Hieman väsyttäisi. Yritin äsken nukkua, mutten saanut unta. Toivottavasti viirivehka pärjää kotona, unohdin kastella sen ennen lähtöä. Toivottavasti tiskit eivät kävele minua ovelle vastaan, kun menen kotiin maanantaina.