Ilta.

Elämä on joskus hyvin hämmentävää.

Helmet.

Tee on hyvää. Mun pitäis juoda enemmän teetä. Mä juon nykyään lähinnä kahvia jos juon jotain muuta kuin vettä. Eikä niin paljon kahvin juominen ole ehkä kovin terveellistä. Mulla myös on niin paljon teetä, että voisi olla hyvä juoda niitä pois niin olisi hieman enemmän kaappitilaa. Mun teenjuonnin määrää kuitenkin rajoittaa hieman se että stressaan siitä etten vahingossa riko Sofian vedenkeitintä kun mulla ei ole omaa. Ei se kyllä edes mahtuis minnekään vaikka mulla olis, paitsi parvekkeelle. Mä toisaalta tykkään siitä ettei mun huoneessa ole yhtään ylimääräistä tilaa, mutta keittiössä sitä on aivan liian vähän ottaen huomioon kuinka paljon mulla on astioita ja kuinka paljon mulla olisi erilaisia jauhoja ja siemeniä ja vedenkeitin ja sauvasekoitin jos mulla vain olisi enemmän tilaa.

Mä olen itse itselleni diagnosoinut mahdollisen kalsiumin- ja raudanpuutteen. Mä käytän aika vähän maitotuotteita, oon jo pitkään käyttäny niin voi hyvinkin olla että mulla olis kalsiuminpuute. Mulla on kyllä jotain tabletteja puutoksen ehkäisyyn mutta oon aika laiskasti syönyt niitä. Luin eilen äidin raskaudenaikaisen päiväkirjan (äiti siis on kirjoittanut sen mulle odottaessaan mua) ja äiti oli kirjottanu sinne kuinka sen lonkkaa on särkeny ja kuinka sillä on ollut suonenvetoja ja terveydenhoitaja oli sanonut että se voi olla oire kalsiumin puutoksesta. No, mulla on parin viikon aikana vetänyt pari kertaa suonta ja oon miettiny että miksi mun lonkka on kipee epämääräisellä tavalla iltaisin kun meen nukkumaan. Ajattelin että jos nyt söisin noita tabletteja ja katon että auttaako se ja kiinnitän huomiota enemmän siihen että saan riittävästi ruuasta kalsiumia. Raudan puute puolestaan voi olla sen takia että oon nyt käyny tiheään luovuttamassa verta: 3 kertaa alle 7 kuukaudessa. Luin että naisilla menee 5 kk siihen että menetetty rauta korvautuu ruuasta saadulla raudalla. Enkä oo rautatablettejakaan (kapseleita itseasiassa) muistanu kovin aktiivisesti syödä vaikka oonki niitä aina veripalvelusta saanut. Eli vois syödä kunnon kuurin nyt. Sitten voinkin käyttää luovuuttani kun raudan kanssa ei saisi ottaa mitään kalsiumpitoista ja kalsiumia pitäis ottaa pari kertaa päivässä eli mun pitäis muistaa ottaa kolme kertaa päivässä jotain riittävin väliajoin.

Tänään ei ollut koulua. Kävin kuitenkin koululla syömässä ja Susanna piti mulle toisen sisäisen hyvinvoinnin ohjauksen. Se oli aivan mahtavaa. Tuli aivan älyttömän hyvä mieli. Suorastaan sanoinkuvaamattoman suuresti. Tein myös viimeisen vaadittavan tiedonhaun tietotekniikan kurssille loppuun. Olin tehnyt tosi fiksusti: puuttui yksi tehtävä kuudesta ja se oli tietysti lähdeluettelon tekeminen. Siinä sai sitten googlailla että löytää lähteet uudestaan. Eipähän tarvi enää sitäkään stressata. Vielä pitäis tehdä laaja kirjallinen työ viestinnän osuuteen.

Huomenna on luokan pikkujoulut. Odotan mielenkiinnolla. Aivan kaikki ei oo tulossa mutta melkein kaikki kuitenkin. Saa kuulemma laittaa nätit vaatteet päälle. Se on kivaa. Mua vähän stressaa ku joskus musta on tuntunut hieman ylipukeutuneelta ja se ei ole kivaa. Nyt kyllä kaikki tietää mut ja tietää että mä käytän normaalistikin hameita ja mekkoja, paitsi silloin kun musta tuntuu vanhalta mieheltä. Niin tuskin kukaan katsois karsaasti mua vaikka olisinkin periaatteessa ylipukeutunut.

Mä tein myös suunnitelman että luen kirjan. Toscanan auringon alla. Ostin sen vähän ennen kuin muutin pois enkä ehtinyt sita aloittaa ennen ja jälkeen en kyennyt. Nyt voisi olla sopiva aika.

Mä en kyllä oikein ymmärrä miten ihmiset jaksaa lukee tätä. Sekin on kyllä kummallista että kirjoittaa eikä tiedä että ketkä tämänkin kenties lukee. Tai siis tiedän kyllä että meidän Pinja lukee suhteellisen säännöllisesti kun se alkaa valittaa että päivitä blogis jos en vähään aikaan ole kirjoittanut mitään (tai vaikka olisin kirjoittanut edellisenä päivänä mutta sillä on tylsää) ja pari muuta ainakin satunnaisesti kun jotakin ovat kommentoineet. Mutta muuten ei siis mitään havaintoa. Mä oletan että kukaan tuntematon ei tätä lue, mä ainakaan en jaksais lukee tällasta jos en tuntis ihmistä.

Viirivehka.

Se on elossa. Se nuupahti tässä hiljattain mutta annoin sille vettä niin se virkosi taas. Siihen on tullut lisää kukkia. Osa tosin on myös kuihtunut eli kokonaismäärä pysyy suhteellisen samana. Ja uusia kukkia on tulossa. Lehtiä myös.

Mä kirjoitin tänään pahvisen kahvikupin, muovisen kannen ja puisen sekoitustikun yhteiselosta sekä kaulakorun elämästä.

Onnellisuus.

Musta on kiva kuulla ihmisten arkielämästä. Musta on kiva kuulla mitä ne on syöny aamupalaksi tai mitä ne näkee ikkunasta. Hollannissa mä söin yleensä leipää juustolla ja paprikalla, paitsi sunnuntaisin kinkku-juusto -croissanteja ja kotona puristettua appelsiinimehua. Mun huoneen ikkunasta näkyi pensasaita ja alakerran asukkaan piha. Italiassa mä söin vaaleaa leipää aprikoosimarmeladilla (siis sellainen ihan vain aprikoosia eikä ällömakeeta esanssia) ja hedelmiä ja join kahvia jonka keitin kaasuliedellä. Ikkunasta näkyi vuoria. Kirkkaalla säällä näin San Gimignanonkin. Pienet arkiset asiat antaa selkeimmän kuvan ihmisten elämistä. Ne luo illuusion siitä että toinen ei olekaan niin kaukana, että ne tuovat toisen lähemmäs kun voi kuvitella toisen niihin arkiaskareihin, ja itsensä siihen vierelle.

Detaljit tuo toisen lähelle, mutta ei ne kerro ihmisen elämästä kuitenkaan oikeasti mitään tärkeää. Ne vain helpottaa ikävää. Ja vaikka mä kuinka aina ajattelen ettei mulla ole koskaan ikävä ketään tai mitään, on mulla. Mulla harvoin on ikävä ketään tai mitään niin että tuntuisi pahalle, mutta ei kai sen niin kuulukaan olla. Eihän elämästä tulisi mitään jos niin olisi. Mutta miltei joka ikinen kerta kun mä laulan, mä ajattelen etten ole laulanut Venlan kanssa pitkään aikaan. Ja miltei joka ikinen kerta kun mä leivon, mä ajattelen etten ole leiponut Elinan kanssa pitkään aikaan. Ja miltei jokainen kerta kun mä olen yksinäinen, mä ajattelen etten ole nähnyt Tiiaa pitkään aikaan. Ja eikö se nimenomaan ole ikävöimistä, että ajattelee toista jatkuvasti. Ja mä laulan, leivon ja olen yksinäinen aika usein. Ja teen monia muitakin asioita jotka muistuttavat ihmisistä.

Se mistä mä oikeasti välitän, on ihmisten onnellisuus. Mä toivoisin että ihmiset olis onnellisia. Ja musta on kiva kuulla jos ne on, se tekee mutkin onnelliseksi. Mä kuuntelen mielellään jos ne ei ole, vaikka se saakin mut surulliseksi niiden puolesta.

Mulla on kaikki hyvin. Tällä hetkellä mä olen onnellinen. Mä en ole aina onnellinen, en ole ollut enkä tule olemaan. Viikko sitten olisin sanonut että kaikki on hyvin ja oon periaatteessa onnellinen, mutten kuitenkaan kunnolla. Mutta tällä viikolla mä olen ollut onnellinen ja tällä viikolla mä uskon että mä olen onnellinen ensiviikollakin.

Tiialle, Venlalle ja Elinalle.

Ei enää valkoista.

Tänään on erittäin vahvasti sunnuntai-olo. Eilenkin kyllä oli vahvasti sunnuntai-olo. Huomenna voi olla sellainen olo että tahtoisi lähinnä nukkua. Todella hienoa kun huomenna on myös keskustelu tutoropettajan kanssa. Tänään kävin kaupassa ja näytin varmasti puolinarkkarilta tai ainaki krapulaiselta vaikka eilen olin vaan kotona, join teetä, nukuin paljon ja luin herttaista kirjallisuutta eli Erlend Loen Maria & Josén sekä aloitin Pikku Prinssin.

Mä myös juttelin eilen Tommyn kaa kirjallisesti pitkästä aikaa. Valitin sille taas vaikka mistä. Musta on tosi mielenkiintosta mitä kaikkee ihminen kestää jos vaan tahtoo. Mä oon selkeästi kasvanu ihmisenä kun mua ei juurikaan ärsyttäny. Tai sit se on.

Mä näen Pinjan puoli kuuden aikaan Pasilassa. Aiotaan syödä lihottavaa ruokaa. On tosi paha asia kun siskoja käy näin tiheään kylässä kun tulee syötyä mitä sattuu jatkuvasti.

Mun viirivehka on edelleen elossa ja se kukoistaa.

Joululaulut ja the Baseballs soi.

Valkoista.

Eilen mun vieressä bussissa istu joku aivan uskomaton mies. Se haisi niin pahalle että mä meinasin oksentaa vaikken yleensä oo kovin hajuherkkä (ei, en oo raskaana). On varmaankin polttanu pari askia päivässä viimeisen 50 vuoden ajan. Kärsi myös virtsankarkailuongelmasta. Mä pelkäsin että se haju tarttuu (mä oon ollu ihan neiti koko viikon). Onneks se lähti bussista ennen mun pysäkkiä. Pihalla oli loskaa. Mun kengät ja sukat kastu (neiti edelleen).

Aamutunnit oli eilen englantia. Ihanaa kun kerrankin ei ahdista olla englannin tunneilla. Mun kielinerous tuli myös todistettua: kysyin Susannalta että onko sen eturauhanen laajentunu. Iltapäivällä oli kansainvälisyysseminaari. Se oli mielenkiintoista. Meiltä jäi teetäki yli. Mä oon selkeesti kasvanut ihmisenä kun tykkäsin vihreestä teestä. Tai sit mä oon aina hauduttanu vihreetä teetä liian kauan ku se on aina aiemmin ollu niin kitkerää.

Tänään käytiin Pinjan ja Lindan kaa ottaan sikainfluenssarokotteet. Mä oon vakaasti päättäny etten kuvittele mitään sivuoireita enkä vouhota niistä. Täytyy kyllä silti sanoo että saatan haista huomenna pahalle kun olkavarsi on helvetin kipee jos sitä nostaa ylös. Voi olla ongelmia pestä hiukset.

Oli myös tietotekniikan tentti! Pääsin kuulemma läpi. Vielä pitäis vaan tehdä pari tiedonhakuharjoitusta. Ei ehkä oikein jaksais.

Kefalosporiini tai jotain sinne päin.

Huomenna olis farmakologian tentti. Oon menossa mutta en tekemässä. Jotenki on tenttisuma päällä ilmeisesti. Viime perjantaina oli anatomia ja fysiologia, tiistaina ensiapu ja yleinen turvallisuus, huomenna farmakologia, seuraavana tiistaina kansainvälisyysseminaari johon pitää valmistella vaikka mitä ja keskiviikkona tietotekniikan tentti ja sitäki ennen pitäis tehä vaikka mitä tekstinkäsittelytehtäviä. Homma hanskassa ilman farmakologiaa.

Mä kävin eilen haikaranpesässä. Siellä oli paljon hiljaisempaa kuin mä kuvittelin, hämärämpää myös. Kävin haastatteleen akupunktiohoitoja antavaa kätilöä sitä meidän kansainvälisyysseminaarin työtä varten, jonka aiheena siis on perinteinen kiinalainen lääketiede raskauden ja synnytyksen aikana. Huomenna mennään haastatteleen kiinalaisen lääketieteen lääkäriä aamulla. Iltapäivällä on hengityksen ja verenkierron labra. Pitäis pestä pyykkiä ja ostaa lisää valkoisia alusvaatteita.

Eilen tuli ensilumi tänne! Just alkoi sataan ku poljin Lindalle katsoon Greyn anatomiaa ja kun poljin takasin oli jo valkoista. Päivällä kävi vähän loskana ja aamulla oli liukasta mutta nyt siellä vissiin on aivan lunta taas.

Tiia tulee huomenna. Mä luulen että se saattaa ehkä traumatisoitua hieman. Mutta ei se mitään. Se on niin terve tapaus että pieni traumatisoituminen ei varmasti vaikuta mitään. Toivottavasti mun ei aivan koko aikaa tarvis tehä koulujuttuja.

Kefalosporiini on antibiootti.

Kahvia.

Tänään on ollut hieno päivä. Mä oon ollu aivan hirveän levoton koko päivän, johtuen varmaan epäterveellisestä uni-kahvi -suhteesta. Eli liian vähän unta ja liian paljon kahvia. Aamupäivän luokkatila oli omiaan lisäämään mun levottomuutta, tykkään liikaa istua ikkunalaudalla ja tökkiä Satua selkään. Satu ressu. Huomenna mä oon kiltisti. Nukun paljon. Vaikka hirveän paljon en voi nukkua kun kymmenen aikaan pitää soittaa Haikaranpesään. Iltapäivälläki sähläsin koko ajan. Verrattuna itseeni siis.

Mä oon tänään tehny kärrynpyöriä labravaatteissa koulun pihalla Susannan kaa. Se oli hieno hetki elämässä.

Mä olen myös päässyt leikkimään neuloilla tänään ensimmäistä kertaa! Päästiin pistään toisillemme suolaliuosta ihon alle. Ei tuntunu sen kummemmalta mitä aiemminkaan vastaavat on tuntunu. Enkä mä tietääkseni aiheuttanut kuoliota tai tulehdusta Susannalle. Availtiin ampullejaki, se oli hieman ahdistavaa kun pelotti että se hajoaa käsiin. Se siis on sellainen lasinen, umpinainen (lääke)pullohko joka pitää rikkoo että sen saa auki.

Suni oli jo arvostellu anatomian ja fysiologian tentin, hämmentävän nopeaa toimintaa! Olis ihan mielenkiintosta nähdä oman paperin, tai oikeestaan paperien arviointi.

Kello on paljon, kulkekaa hiljaa.

Ei ehkä kannata nukkua tosi paljon viikonloppuna jos ei sitten saa unta kun tarvis. Mä oon nukkunu 24 tuntia sen jälkeen ku pääsin koulusta perjantaina. 22 tuntia 50 tunnin sisään. Tänään kun heräsin aamupäivällä olin nukkunu 24 tuntia 48 tunnin sisään.

Mä oon siivonnu ja leiponu tänään. Mä myös avasin farmakologian tenttikirjan. Mut sille en kyllä tehny mitää muuta.