Epäesteettisyys kaikessa kunniassaan.

Luen farmakologiaa. Intoa melkein on. Mieleen jää melkein jotain. Aika ei todellakaan riitä tuon kaiken omaksumiseen, mutta eipä se mitään. Olen nukkunut paljon. Vähän alkaa jo hermostuttaa huominen harjoittelun alkaminen. Suihkussa pitäisi käydä - jospa lukisin ensin diabeteslääkkeet ja epämääräisen kokonaisuuden hormonihoidoista, naistentautien lääkehoidosta, ihotautien lääkehoidosta, silmä- ja korvatautien lääkehoidosta, virtsarakon ja munuaisten sairauksien lääkehoidosta sekä ravitsemuksesta ja vitamiineista. Suihkun jälkeen olisi vielä opittava psyykenlääkkeistä ja kipulääkkeistä. Ehkä ne venlaflaksiini ja ibuprofeenikin tulevat vielä joskus vastaan.

Joku on luetellut mun materiaalien muistiinpanotiloihin asioita kuten aorta abdominalis - truncus coeliacus - a. mesentrium superior - a. renalis - a. ovarica/testicularis - a. mesentrium inferior - a. iliaca communis jne. Siitä oli hyötyäkin. Mietin jo eilen, että mikä sappirakko on latinaksi, ja sieltähän ratkaisu löytyi ummetuslääkkeiden joukosta! Joka kerta kun otan uuden nipun esiin luettavaksi, toivon, että olisin printannut sen yksipuoleisesti vahingossa.

Noro-virus.

Suunnitelma tälle päivälle: käyn kaupassa, ostan mustikkakeittoa, banaania ja jugurttia. Tulen kotiin, testaan, jos mustikkakeitto pysyisi sisällä. Jos pysyy, testaan banaania. Jos senkään kanssa ei ole ongelmia, syön jugurttia. Mulla on nälkä ja jano. Pidän kuitenkin nälän ja janon tunteesta enemmän kuin oksentamisesta. Tekisi mieli suklaata ja pashaa, jota en eilen tehnyt, vaikka ostin tarvikkeet.

Jotenkin tuo farmakologian lukeminen on jäänyt taka-alalle. Viirivehkaan on tulossa kukka.

Voin kuvitella, että ikkunani edessä olevassa vaahterassa on silmuja.

Kuuden vuorokauden päästä mä oon tehnyt sisätautien, sisätautien hoitotyön ja farmakologian tentin ja ollut ensimmäisen vuoron harjoittelussa. Aion myös olla hengissä kuuden vuorokauden päästä. Vähän tahtoo stressata, muttei kovin paljoa. Farmakologia vähän ja harjottelu hieman enemmän. Tulee taas kohta kaikkea uutta niin paljon ettei ehdi sisäistämään kaikkea. Melkein käy sääliksi Venlaa, joka tulee samalle osastolle ja joutuu siis olemaan ensimmäinen uhri mun mahdollisille avautumisille ja lähin henkinen tuki. Meidän ohjaaja opettaja vaikutti onneksi hyvältä.

Mä olin viikonlopun Oulussa. Oli kivaa. Näin paljon tärkeitä ihmisiä, eikä tuntunu että aika ei riitä mihinkään, tai ainakaan ei tuntunut niin paljon siltä, kuin olisi voinut tuntua. Se tietty helpotti elämää, kun äitin auto ei tällä kertaa ollu huollossa koko mun Oulussaoloaikaa ja lähdin vasta sunnuntai-iltana yöjunalla. Nukuin suhteellisen hyvin, mutta olin siitä huolimatta aika kuollut maanantaina ja nukuinki vahingossa viiden tunnin päiväunet illalla. Minusta on niin väärin, että nelivitonen on niin kaukana minusta, tai minä niin kaukana nelivitosesta.

Näin myös isää eilen. Sillä oli ollu joku kokous MLL:n uuteen projektiin liittyen. Pitää vissiin ahdistella isää joskus siitä lisää, projekti oli joku isien projekti ja siis liittyy munki alaan. Isä ja Sanna oli myös ostanu talon, mut mä oon nähny sen sillon kun kävin Joensuussa (ennen ku ne osti sen). Pitää varmaan kohta ruveta taas miettiin että millonkahan sitä pääsis käymään Joensuussa.

Olis taas niin monta paikkaa, missä haluais käydä. Haluisin käydä Hollannissa, Lontoossa, Glasgowssa, Etelä-Afrikassa, Intiassa ja Guatemalassa noin niinku alkajaisiksi. Ranska ja Italia olis kans aika jees, samoin shokeeraava matka toisen maailmansodan aikaan.

Tänään on anatomiaa ja fysiologiaa, vaikkakin veikkaan että tunnilla ei kovin paljoa ole ihmisiä kun illalla on tentti. Ja illalla siis on sisätautien tentti. Huomasin eilen että mähän oon sisäistäny noi mitä luennoilla on käyty aika hyvin. Mikä varmaankin kostautuu sillä, että en osaakaan riittävän hyvin kun en sitten jaksanut hirveästi lukea.

Nyt voisin ehkä keittää lisää kahvia, täytellä lääkehoidon passia, miettiä mitä keväistä tänään pukisi päälleen, kerrata sisätautien muistiinpanot ja mennä kouluun syömään ennen kuin varsinainen koulu alkaa.

Viirivehka on edelleen elossa, mutta se ei ole kukkinut pitkään aikaan. Se on varmaan talvimasentunut.

Ai niin, unohdin mitata paastoverensokerin.

Sibelius.

Tänään olisi ollut koulua Vanhalla Viertotiellä klo 8.30-10.00. Tein harkitun ja kypsän päätöksen nukkua sen sijaan. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että nyt on kolmas vapaapäivä putkeen! Sellaista ei olekaan päässyt sattumaan sitten joululoman loppumisen, ainakaan muistaakseni. Koska tänään kuitenkin on maanantai, vaikken kouluun mennytkään, aion olla reipas. Varasin pesutuvan klo 12-14 ja voisin myös tiskata pitkästä aikaa. Kahvikuppini alkavat jo näyttää siltä että itseäkin ällöttää juoda niistä. Lisäksi harkitsen farmakologian lukemista, keskustassa käymistä ja jonkin sellaisen asian, joka kuormittaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä, tekemistä. Toisaalta, jos en teekään tänään muuta kuin pesen pyykkiä ja tiskaan, se ei haittaa. Loppuviikko on tämänkin päivän edestä ohjelmaa täynnä.

Eilen turisteilin Maijan kanssa. Se oli kivaa. Emme tosin turisteilleet kunnolla: emme eksyneet ja osasimme soveltaa poistumisbussipysäkiksi erin kuin saapumisbussipysäkin. Täytyy kyllä myöntää, että jäimme yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois bussista kun menimme turisteilemaan. Kävimme siis katsomassa Sibelius-monumenttia. Itselläni oli hieman pokassa pitämistä, kun paikalla oli monikielinen turistiryhmä, joka hymisi Finlandia-hymniä moniäänisesti monumentin alla.

Pääsin myös eilen toteuttamaan yhtä suurimmista mielihaluistani: olemaan töykeä. Ystäville ei ole hyvä olla töykeä, niinpä tuota pääseen harvoin tekemään. Lähinnä teen sitä jos joku random yrittää iskeä. Tällä kertaa joku oli pyytänyt minut kaveriksi facebookissa viestillä että tahtoo mut sen rakastajaksi kesäksi Istanbuliin tms. En mä yleensä ole ilkeä, vittuilen vain ehkä vähän ja olen töykeä. Lopetan sen kyllä aikanaan, jos henkilö osoittautuukin kivaksi. Yleensä niin ei käy. Aika monesti myös niin, että toisen englanti ei ole niin hyvää, että hän ymmärtäisi, kuinka epäkiva mä oon. Tai sit ne on vaan tyhmiä. Ehkä parempi niin, etteivät ymmärrä. Tai siis, mä en vaivautuis puhuun itselleni jos olisin niin töykeä.

Aurinko paistaa taas. Kohta pitää mennä pyykkituvalle.

Lauantai.

Kevään on voinut haistaa ilmassa ja jonkin aikaa. Aurinko paistaa jo niin lämpimästi, että mun täytyy pitää verhot kiinni huoneessa keskipäivän, jos en tahdo saunoa. Tänään on raukea päivä. Heräsin hitaasti, join kahvia ja kuuntelen musiikkia. Kohta voisin lukea jotain, en kuitenkaan varmaankaan farmakologiaa. Ja juoda lisää kahvia.

Mä tahtoisin mökille. Sellaiselle oikealle mökille keskellä ei mitään, ilman suuria ylellisyyksiä. Musta olis tosi hienoa hakata halkoja pitkästa aikaa ja elää kynttilänvalossa illat. Mä haluisin myös keikalle. En oo käyny millään keikalla ikuisuuksiin. Suunnittelin hieman, että voisin mennä ensi viikonloppuna Ouluun, niin voisin katsoa jos siellä olis joku kiva. Täällä tuntuu et koko ajan on jotain, niin ei sitten tule lähdettyä juuri koskaan minnekään.

Näin Veeraa ja Yötä eilen. Käytiin syömässä Unicafessa, ja sitten Veeran ja Yön pitikin lähteä Ouluun. Näin myös Ollia pitkästä aikaa. Havaitsin myös, että lievä mustasukkaisuus on oikeastaan varsin imartelevaa.

Mun huoneen ovi on alkanut narista. Pitäisi varmaan keksiä, mitä sille tekisi. Joku öljy varmaan auttais. Viirivehkakin on edelleen elossa. Sille voisi varmaankin vaihtaa mullat ja isomman ruukun ehkä myös. Siivotakin voisi.