Pyörä.

Ma siis sain pyoran Jaapilta kolme viikkoa sitten. Se on ilmeisesti sen siskon vanha pyora, joka oli luvattu Cynthialle, mutta koska Cynthia sai pyoran perheelta jolle tyoskentelee nykyaan au pairina Amsterdamissa, ma sain sen pyoran. Muuten olisin joutunu oottaan pari viikkoa etta Jaap tulee Israelista ja olis voinu korjata jonku muun pyoran joka niilla oli takapihalla.

Ma olin onnellinen pyoran omistajahko. Ei voi sanoa etta omistaja kun en ma sita varsinaisesti omista, mutta kuitenki. Kavin jopa pyorailemassa iltaisin huvikseni. Nostin satulan. Olin iloinen siita etta kolmen kuukauden tauon jalkeen, joka siis ei johtunut saaolosuhteista, paasin taas ajamaan pyoralla.

Noh, reilun viikon paasta kun oltiin tulossa couchsurfing-tapaamisesta ja olin lahdossa kotiin, pyora oli siis Remcon luona kun sielta saatiin kyyti, huomasin etta kumi on tyhja. Ja kavelin pyoran kanssa kotiin. Ei kiva. Ma suunnittelin pitkaan kumin paikkaamista. Tilaisuudet ostaa valineet siihen oli aika harvassa. Viikko sitten, eli viikko kumin puhkeamisen jalkeen kavin ystavani Albert Heijnin luona ja ostin paikkoja. No, nehan ei tietenkaan riita. Tarvittais pumppu ja liimaa yms.

Kavin keskiviikkona pyoraliikkeessa aseman vieressa kysymassa pumppua, mutta heilla oli vain isoja pumppuja. Palvelu oli loistavaa, toimi englanniksi ja kerrottiin mista saisin pienemman pumpun. Kysyin samalla paljonko maksaa korjauttaa se rengas. Aioin kuitenkin yrittaa eka itse.

Tanaan ma sitten talutin pyoran siihen liikkeeseen ja maksoin 7 euroo siita ettei mun tarvitse sita itse tehda. Se on edullinen se pyoraliike, siella on toissa opiskelijapoikia. Ammattimekaanikolle ku veis nii sais varmasti maksaa paljon enemman. Meni 15 minuuttia ku se poika korjas sen renkaan, puhu taydellista englantia viela. Nyt ma vaan mietin miksen ma vieny sita pyoraa jo seuraavana paivana kyseiseen liikkeeseen.

Tupakan savua.

Ilmeisesti kaikkeen tottuu. Aiemmin mua arsytti ihan sikana jos oli ollu baarissa tai keikalla jossa ihmiset poltti vieressa. Itse savu hairitsi ja viela enemman se etta vaatteet haisi tupakalle. Vaatteet menivatkin aina saman tien pesuun.

Ei enaa nain. Ma en nykyaan huomaa jos joku polttaa baarissa. Taalla se on siis viela laillista. Vaatteet ei myoskaan mee pelkan tupakan hajun takia pesuun. Huomasin ihan asken etta paita joka mulla on ollu paalla koko paivan haisee tupakalle. Se oli paalla mulla tiistaina siella couchsurfing-tapaamisessa.

Ma oon myos huomannut saaneeni hollantilaisia vaikutteita. Mun kasitys mukavasta illasta kotona kaverin kanssa sisaltaa nykyaan lasillisen punaviinia ja juustoa. Siis minun, joka ei aiemmin voinu sietaa punaviinia. Ma olen vajonnut jopa niin alas etta tuossa mielikuvassa viinilasina toimii hollantilainen viinilasi joka siis ei nayta ees ollenkaan viinilasilta. Se on siis sellainen pienehko lierion mallinen, jossa on paksu pohja.

Ma onnistuin tanaan vihdoin loytaan paikan missa ma ja Ellu ja Taukki voidaan olla viikonlopun. Tytot siis on tulossa tanne! Tai ei ees tanne ku laiskapaskat jaksaa menna vaa Amsterdamiin. Mutta nahaa siella kuitenki. Tosin en sitte onnistunu loytaa sita paikkaa Amsterdamista, nukutaa Leidenissa, mutta se ei oo ku puolen tunnin matkan paassa. Ja paljon halvemmalla paasee ku mennaa sinne ku jos oitais menty hostelliin Amsterdamiin. Ehka ne tytot ei hirta mua vaikka me ei nukutakaa iha Amsterdamissa. Toivottavasti ei. No, jos ma en bloggaa tan jalkee enaa nii tiiatte etta ne hirtti mut :/

Couchsurfing-tapaaminen.

Minulla on sosiaalista elamaa. Minulla on ihmisia joita voi kutsua kavereiksi. Minulla on sellaisia jopa taalla Hollannissa.

Eilen ma kavin toista kertaa couchsurfing-tapaamisessa. Menin eka Remcon ja Jaapin luo. Jaapki oli raahannu ittensa takas sielta Israelista. Kalinki tuli sinne. Ja ma paasin taas pyoran tarakalle, talla kertaa Remcon. Se pyora jonka sain Jaapilta ei ihan toimi nyt kun siina on takakumissa reika. Tehtii taas sopimus etta jos pojat alkaa puhuun hollantia ma alan puhuun niille suomee. Jaap ystavallisesti kaansiki mulle kaikki mita tuli hollanniksi, mukaanlukien sen ku Remco puhu puhelimessa.

Itse tapaamisessa oli mukavaa. Ma hammastytin ihmisia kertomalla etten ma oo skandinaavi. Samoin hammastyttavaa muille oli se etta Nokia tune soittoaanena on niin ei ei ku voi olla.

Kuulin myos mielenkiintosen tarinan. Yks lasnaolijoista omaa Belgian ja Kanadan passin. No han oli ollu USAssa kaymassa ja hommannu lippunsa kanadalaisella passilla. Passi oli kuitenki varastettu USAssa ollessa. Ei hataa, olihan viela Belgian passi. Takasin Brysseliin lentaessa hanta ei meinattu paastaa koneeseen, selitettiin vaan etta kun hanella ei oo viisumia jne, vaikka han oli nayttany viisuminsa USAan, etta on niinku kotiin lentamassa ku Brysseliin lentaa. Kenttavirkailijat olivat kerenneet jo kutsua poliisinki paikalle etta nyt joku yrittaa laittomasti Brysseliin. Olivat sitten vasta siina vaiheessa ruvenneet ajattelemaan etta hetkinen, Bryssel saattaa olla Belgiassa eli ehka toi ei tarvi viisumia sinne kun silla on Belgian passi : D Vahan samaa sarjaa ku Maija osti perjantaina postimerkkeja Suomeen nii myyja meni kysymaan takahuoneesta etta kuuluuko Suomi Eurooppaan. Tuo belgialaiskanadalainen muuten ties kaks sanaa suomee. Toinen oli ilmavoimat ja toinen joku yhta hyodyllinen.

Tapasin myos yhen ruotsalaisen. Yritin jopa puhua ruotsia hanen kanssaan. Totesin etta ei oikein suju enaa kun niin paljon englantia puhuu ja hollantia kuuntelee...

Torstaina oli hassu päivä.

Olipa kerran torstai jollon tapahtui monta asiaa joita ei aiemmin ollut tapahtunut. Paiva alkoi normaaliin aikaan, herasin kaheksan aikaan ja sain lapset taas hoitoon. Lahettiin jossain valissa Maijan, joka tuli mua tanne kattomaan pariksi paivaksi, ja lasten kanssa kavelylle ja kauppaan. Kiitos Maijan mun ei tarvinnut ottaa lapsia mukaan keskustan Albert Heijnin sisalle. Ostin Latelle olutta. Ja multa kysyttiin henkkarit! En meinannut tajuta mita myyja mulle puhui, hollanniksi viela. Jarkytyin kun tajusin. Taallahan siis saa ostaa mietoja 16-vuotiaana, eli ilmeisesti myyja ajatteli etta saatan olla 15. No, vastapainona tuolle multa on kysytty monesti etta onko Aino mun. Aino siis on 3.5 vuotta.

Sen jalkeen jatkettiin kavelya. Sataman (yhden niista) kohdalla meita tuli vastaan turisteja! Niita oli noin 30, aksentti kuulosti amerikkalaiselta. Keski-ika oli noin 60. Kerran aiemmin oon nahnyt aasialaisen miehen ottavan kuvan Stadhuisista, mutta se ei takaa etta kyseinen mies olisi ollut turisti. Muuten mitaan turisteihin viittaavaa en oo nahny taalla aiemmin.

Illalla kun Late oli tullut vihdoin kotiin, tai oikeastaan aiemmin kuin oletin eli yhdeksan aikaan, ja oltiin saatu lasilliset rose-viinia juotua lahdettiin Maijan kaa kavelylle leikkipuistoon. Matkalla tormattiin mun tuttuun! Remco oli ollu kaverinsa kanssa jossain ja tormasivat sitte meihin. Maija sano etta tuttuihin tormaaminen on jotenki ominaista mulle. Ei siis ihmekaan etta mulla on ollu hieman ikava sita etta tormais randomisti kadulla johonki tuttuun. Nyt ma siis sen tein, ensimmaista kertaa kolmeen kuukauteen.

Sitten kun oltiin tulossa takasin pain, sellainen paissaan oleva mies rupes seuraan meita. Puhuttiin jotain Maijan kanssa suomeksi jotta herra olisi tajunnut haipya siita. No, eihan se tajunnu, ja mua rupes arsyttaan etta se seuraa. En halunnu puhua sille englantia ku se olis saattanu vaa innostaa kyseista henkiloa lisaa. Aiottiin myos kavella viela vahan Maijan kaa, mutta jos herra jatkaa seuraamista olisi pitanyt valita lyhin reitti kotiin. Ja jos herra olisi seurannut kotiin asti, no kuka tietaa olisko se ollu siella seuraavanakin paivana. No, mina sitten sanoin kauniilla selkealla suomen kielella erittain ystavalliseen savyyn:"Voisitkos sina ystavallisesti vaikka painua vittuun siita?" Uskomatonta kylla, herra jai pyoransa kanssa juuri siihen paikkaan : D