Voin kuvitella, että ikkunani edessä olevassa vaahterassa on silmuja.

Kuuden vuorokauden päästä mä oon tehnyt sisätautien, sisätautien hoitotyön ja farmakologian tentin ja ollut ensimmäisen vuoron harjoittelussa. Aion myös olla hengissä kuuden vuorokauden päästä. Vähän tahtoo stressata, muttei kovin paljoa. Farmakologia vähän ja harjottelu hieman enemmän. Tulee taas kohta kaikkea uutta niin paljon ettei ehdi sisäistämään kaikkea. Melkein käy sääliksi Venlaa, joka tulee samalle osastolle ja joutuu siis olemaan ensimmäinen uhri mun mahdollisille avautumisille ja lähin henkinen tuki. Meidän ohjaaja opettaja vaikutti onneksi hyvältä.

Mä olin viikonlopun Oulussa. Oli kivaa. Näin paljon tärkeitä ihmisiä, eikä tuntunu että aika ei riitä mihinkään, tai ainakaan ei tuntunut niin paljon siltä, kuin olisi voinut tuntua. Se tietty helpotti elämää, kun äitin auto ei tällä kertaa ollu huollossa koko mun Oulussaoloaikaa ja lähdin vasta sunnuntai-iltana yöjunalla. Nukuin suhteellisen hyvin, mutta olin siitä huolimatta aika kuollut maanantaina ja nukuinki vahingossa viiden tunnin päiväunet illalla. Minusta on niin väärin, että nelivitonen on niin kaukana minusta, tai minä niin kaukana nelivitosesta.

Näin myös isää eilen. Sillä oli ollu joku kokous MLL:n uuteen projektiin liittyen. Pitää vissiin ahdistella isää joskus siitä lisää, projekti oli joku isien projekti ja siis liittyy munki alaan. Isä ja Sanna oli myös ostanu talon, mut mä oon nähny sen sillon kun kävin Joensuussa (ennen ku ne osti sen). Pitää varmaan kohta ruveta taas miettiin että millonkahan sitä pääsis käymään Joensuussa.

Olis taas niin monta paikkaa, missä haluais käydä. Haluisin käydä Hollannissa, Lontoossa, Glasgowssa, Etelä-Afrikassa, Intiassa ja Guatemalassa noin niinku alkajaisiksi. Ranska ja Italia olis kans aika jees, samoin shokeeraava matka toisen maailmansodan aikaan.

Tänään on anatomiaa ja fysiologiaa, vaikkakin veikkaan että tunnilla ei kovin paljoa ole ihmisiä kun illalla on tentti. Ja illalla siis on sisätautien tentti. Huomasin eilen että mähän oon sisäistäny noi mitä luennoilla on käyty aika hyvin. Mikä varmaankin kostautuu sillä, että en osaakaan riittävän hyvin kun en sitten jaksanut hirveästi lukea.

Nyt voisin ehkä keittää lisää kahvia, täytellä lääkehoidon passia, miettiä mitä keväistä tänään pukisi päälleen, kerrata sisätautien muistiinpanot ja mennä kouluun syömään ennen kuin varsinainen koulu alkaa.

Viirivehka on edelleen elossa, mutta se ei ole kukkinut pitkään aikaan. Se on varmaan talvimasentunut.

Ai niin, unohdin mitata paastoverensokerin.