Joskus en voinut sietää Maija Vilkkumaata. Kävin uimassa. Uimahalli oli täynnä metrinmittaisia ihmisiä. Siellä oli jonkinlainen kilpailu. Kuntoaltaassa oli kuitenkin vain aikuisia ihmisiä. Eikä niitäkään liikaa. Uiminen tuntui kumman kevyeltä, kunnes vaihdoin suuntaa. Taisi olla jonkun sortin virtaus altaassa.
Onnistuin hukkaan kopin numeron. Siis sen lätkän, joka kertoo, mihin koppiin avain sopii. Muistin kuitenki kopin numeron ja vissiin se avaimessakin luki. Oli harvinaisen tehokas uintireissu. Yleensä uin puoli tuntia ja kaikkeen muuhun sälään menee toinen puoli tuntia. Nyt paikka oli niin täynnä, että oli vähän kiire ensin altaaseen ja sitten pois paikalta.
Onnistuin miltei tukehtumaan tänään. Aspiroin jotain minttu/eucalyptus/tms. raittiintuntoispitoista. Tuntui turhan raikkaalta äänihuulten kieppeillä. Selvisin kuitenkin siitäkin hengissä. Ajoin myös tänään autoa. Se on kivaa.
Äiti oli tosi empaattinen: "Mun on hirveen vaikee olla sun puolesta pahoillaan ku oon niin ilonen siitä, että sä oot täällä!" Ei sillä, on kyllä kiva olla täällä, vaikka olisikin kivempi olla Hollannissa. Tuntuu, etten saa juuri mitään aikaan, paitsi sellaista, mikä keskeyttää ajattelun. Aato on varsin hurmaava suurimman osan aikaa. Muita en olekaan vielä ainakaan nähnyt, kuin äitin ja Aaton. En jaksaisi olla aktiivinen.
Kohta syömään. Toivottavasti lipastolla olisi hyvää ruokaa tänään.
Hyppii, karjuu, huutaa kunnes joet muuttaa suuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti