On varmaan täysin normaalia keskustella äidin kanssa 40 minuuttia väitöstilaisuuden, karonkan ja varjokaronkan etiketistä. Mun pitää kuulemma pitää puhe tummassa, kylmänsävyisessä iltapuvussa. Sinällään helpottavaa, että kyseinen tilaisuus onkin vasta noin 1,5 vuoden päästä, eikä ensi vuoden alussa niinkuin luulin. Mielenkiinnolla odotan. Aatokin on sitten jo 4.
Seuraavan 8 vuorokauden sisällä on kolme tenttiä ja yksi ryhmätyö sekä jonkinlainen ryhmätyön esitystilaisuus tai muuta vastaavaa. Ei kovin paljoa innosta lukea. Sinällään harmi, koska on kyllä mielenkiintoistakin asiaa.
Menin keskustaan Sarin kanssa koulun jälkeen. Matka oli varsin mielenkiintonen. Bussi oli suhteellisen täys. Istuttiin neljän paikalle. Jossain vaiheessa matkaa vastapäätä istunut herrahenkilö alkoi runkkaan vaatteidensa läpi. Ensi kerralla ehkä osaa reagoida tilanteeseen jotenkin hienosti. Nyt yritti vain jatkaa keskustelua normaalisti ja olla välittämättä.
Viirivehka tarvitsisi isomman ruukun. Se on kasvanut paljon. Kukkia ei tosin vieläkään näy, alkuja vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti