Hengissa edelleen. Alotetaan tarina autosta. Eli siis ma olen ajanut taalla autoa. Ei ole ollut hirvean suuria ongelmia. Tosin parkkeerasin auton marketin pihalle niin etta viereisen auton kuski meni vaaralta puolelta sisalle ku ei mahtunu omasta ovestansa. Tai olis vaan just ja just mahtunu. Puolustuksekseni sanottakoon etta auto on erittain iso. Se on korkiampi ku mina ja nii levee et vaa just ja just mahtuu ruutuun. Ja se oli ensimmainen kerta ku parkkeerasin sen auton muualle ku tuohon omaan pihaan. Tanaan myos piti vahan venkslailla edes takas ku menin hakeen Giuliaa juna-asemalta Luigin kaa. Meidan piti kiertaa parkkipaikka etta paastaan pois asemalta, ja ihanat italialaiset oli tietenki jattany autonsa niin etta yhtaan ylimaarasta tilaa ei ole. Piti parkkipaikan paassa kaantya ja mahtua raosta jossa aidan, oman auton ja parkkeerattujen autojen valiin jai noin 10 senttia tilaa. Siina piti sitte parii kertaa oikasta autoa. Paikka siis oli sellanen etta pienellaki/normaalikokosella autolla ois saanu venkslata, ja ma ajoin sinne land roverilla... Mutta selvittii! Kerran tosin sammu auto ku peruuttaessa jai eturengas lyhtypylvaan jalkaan kiinni.

Kaikkein vaikein paikka kun taalla ajaa on melkeinpa heti 50 metria kotoo, ku on kiviaita ja pensasaita ja tiessa pomppu nii pitaa kattoo tarkasti ettei pomppaa aitaan. Pari kertaa on kuulunu peilin osuminen pensaaseen, mutta siinaki paranen koko ajan. Juna-aseman parkkipaikkaa ei tassa kohtaa lasketa, siella mun ei tarvi kovin usein kayda... Maesta oon selvinny hyvin, ei mitaa ongelmaa sen kaa. Tama kun siis on tosiaan maen paalla, eika ihan pienen sellaisen, nii mutkia tiessa riittaa ja nakyvyytta on olemattomasti. Muun liikenteen kanssa ei oo ollu ongelmia, pitaa vaa kattoo autot tarkasti, nuo kun ei kayta vilkkua ku ehka just ja just kaantyessa, sillon tallon liikenneympyrasta lahtiessa eika todellakaan kaistaa vaihtaessa... Mun ajaminen tietty helpottuu ku Danilo tulee tanaa kotii ja tuo mukanansa autonsa Roomasta. Se auto on sit varsinaisesti mun kaytossa (Danilolla on moottoripyora kans jonka se vei maanantaiaamuna Roomaan mennessaan) ja isolla autolla ajelen vaan jos oon kuskina ruokakauppaan yms. Danilon auto siis on pieni, niinku ehka pystyi paattelemaan.

Mulla on nyt ollu muutama paiva varsinaisesti toitaki. Hyvalta vaikuttaa. Ei oo liikaa toita, mutta kuitenkin riittavasti etta ei tunnu etta laiskottelee koko ajan vaan. On myos sopivan vaihtelevaa, esimerkiksi tanaan oon hoitanu Sofiaa, ollu kattomassa uima-altaalla etta Luigi ei huku (yrittany hukuttaa sen ja se mut ku oltii vesisotaa) vaikka se uikin tosi hyvin, paremmin ku mina talla hetkella ku en oo uinu vuoteen kunnolla ja hakenu tosiaa Giulian juna-asemalta.

Kaikki perheesta vaikuttaa tosi mukavilta. Luigi on edelleen vahan ujo valilla. Giuliasta taas en hirveen paljoo tiia ku se tosiaan lahti sillo perjantaina lounaan jalkeen ja kavi tanaan vaan reilun tunnin kotona ennen ku lahtivat Luigin kaa isallensa.

Paikkana taa on aivan uskomaton edelleen. Tuntuu vahan ku asuis jossai maalauksessa. Takapihalla kasvaa tomaatteja, sitruunoita, paarynoita, omenoita ja aprikooseja. Normaalina vuonna Lauralla on kuulemma myos kurkkuja ja joitain muitaki, mutta tana vuonna ei raskauden vuoksi laittanu ku ne tomaatit ja sitruunat ruukuissa ulos. Ja tietty takapihan takaa alkaa viiniviljelmat... Se on myos ihanaa ku matkalla uima-altaalle (kavin viela viiden jalkeen yksin ihan vaan uimassa) pysahyin poimimaan pari sellasta hedelmaa puusta, josta en oo ikina kuullukaan, mutta hedelmat on tosi hyvia. Makeita. Ollaan myos just sopivasti viinitilaan nahden. Asutaan siis samassa pihapiirissa tavallaan ku mita viinitila on ja Lauran vanhemmat ja joitain muitakin taalla asuu. Asutaan kuitenki ylempana ku viinitila ja tavallaan tien paassa (tosta menee pienen pieni tie monsanton kylaan, mutta mun taallaoloaikana siita ei oo muut kulkenu ku mina sillon ku kavin kattoon milta kyla nayttaa)