20.11.2009

Onnellisuus.

Musta on kiva kuulla ihmisten arkielämästä. Musta on kiva kuulla mitä ne on syöny aamupalaksi tai mitä ne näkee ikkunasta. Hollannissa mä söin yleensä leipää juustolla ja paprikalla, paitsi sunnuntaisin kinkku-juusto -croissanteja ja kotona puristettua appelsiinimehua. Mun huoneen ikkunasta näkyi pensasaita ja alakerran asukkaan piha. Italiassa mä söin vaaleaa leipää aprikoosimarmeladilla (siis sellainen ihan vain aprikoosia eikä ällömakeeta esanssia) ja hedelmiä ja join kahvia jonka keitin kaasuliedellä. Ikkunasta näkyi vuoria. Kirkkaalla säällä näin San Gimignanonkin. Pienet arkiset asiat antaa selkeimmän kuvan ihmisten elämistä. Ne luo illuusion siitä että toinen ei olekaan niin kaukana, että ne tuovat toisen lähemmäs kun voi kuvitella toisen niihin arkiaskareihin, ja itsensä siihen vierelle.

Detaljit tuo toisen lähelle, mutta ei ne kerro ihmisen elämästä kuitenkaan oikeasti mitään tärkeää. Ne vain helpottaa ikävää. Ja vaikka mä kuinka aina ajattelen ettei mulla ole koskaan ikävä ketään tai mitään, on mulla. Mulla harvoin on ikävä ketään tai mitään niin että tuntuisi pahalle, mutta ei kai sen niin kuulukaan olla. Eihän elämästä tulisi mitään jos niin olisi. Mutta miltei joka ikinen kerta kun mä laulan, mä ajattelen etten ole laulanut Venlan kanssa pitkään aikaan. Ja miltei joka ikinen kerta kun mä leivon, mä ajattelen etten ole leiponut Elinan kanssa pitkään aikaan. Ja miltei jokainen kerta kun mä olen yksinäinen, mä ajattelen etten ole nähnyt Tiiaa pitkään aikaan. Ja eikö se nimenomaan ole ikävöimistä, että ajattelee toista jatkuvasti. Ja mä laulan, leivon ja olen yksinäinen aika usein. Ja teen monia muitakin asioita jotka muistuttavat ihmisistä.

Se mistä mä oikeasti välitän, on ihmisten onnellisuus. Mä toivoisin että ihmiset olis onnellisia. Ja musta on kiva kuulla jos ne on, se tekee mutkin onnelliseksi. Mä kuuntelen mielellään jos ne ei ole, vaikka se saakin mut surulliseksi niiden puolesta.

Mulla on kaikki hyvin. Tällä hetkellä mä olen onnellinen. Mä en ole aina onnellinen, en ole ollut enkä tule olemaan. Viikko sitten olisin sanonut että kaikki on hyvin ja oon periaatteessa onnellinen, mutten kuitenkaan kunnolla. Mutta tällä viikolla mä olen ollut onnellinen ja tällä viikolla mä uskon että mä olen onnellinen ensiviikollakin.

Tiialle, Venlalle ja Elinalle.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä laulan sun kanssa mielellään, vaikka oonki väärä Venla. Jos se vaikka lievittäis ikävää. (hauskaa se ainakin on, koska laulan nuotin vierestä).
T:koulu-Venla

Pirianna kirjoitti...

Ihanaa! Sä olet eri Venla, muttet suinkaan väärä! Ja hauskaa kyllä on.

Anonyymi kirjoitti...

Tänään lauletaan!!! T:koulu-Venla

Pirianna kirjoitti...

Hienoa! :D Iltaa odotellessa.