Mä olen nukkunut. Ja nyt vaihtoehtoina olis laajan kirjallisen työn tekemistä viestinnän kurssille, englannin tenttiin lukemista, lääkehoidon perusteiden tenttiin lukemista ja kaikkea epäoleellista turhaa jonka ehtis tekeen myöhemminki. Lopputuloksena mä siis bloggaan koska Pinja siitä mulle tänään sanoi että päivitä blogis. Sitten kun mulla on taas suunnattomat tunnontuskat siitä etten oo tehny taas mitään koulun eteen, syytetään kaikki meidän Pinjaa. Huomiona siis että toisin kuin moni varmaan luulee, mä en oikeesti tee juuri mitään sen eteen. Oikeesti mä oon tosi laiska ja saamaton, mut mä osaan ajatella ja yhdistää asioita ja veikata hyvin enkä mä unohda kovin helposti sellaista minkä kerran oon oppinu.
Eilen alko patofysiologia. Oli kivaa olla taas pitkästä aikaa Sunin tunnilla. Meni tosin varmaan aika paljon ohi kun väsytti niin paljon. Tulin vasta aamujunalla Joensuusta ja olin nukkunu vaan pari tuntia ennen junan lähtöä enkä saanu junassakaan juuri nukuttua. Tosin aika harvassa on ne tunnit joilla olisin ylipäätään pysyny hereillä. Ja toisin kuin anatomian ja fysiologian kurssilla (jonka tentit nähtiin), patofysiologiassa ei kirjotettu paljoa käsin kun kaikki oli materiaaleissa, niin se ei edesauttanut hereillä pysymistä. Kävin sit tauolla hakeen erittäin keskeneräisen villapaidan lokerosta ja kudoin sitä. Mun vaan on jotenki niin paljon helpompi keskittyä jos teen käsillä jotain samaan aikaan tai kuuntelen musiikkia lukiessa. Tai ehkä mä en vaan kyllästy niin nopeasti liian intensiiviseen keskittymiseen jos keskityn kahteen asiaan yhtäaikaa.
Olin siis viikonlopun Joensuussa. Oli kivaa. Sanna ja Lenniki oli siellä, Lenni tosin vaan yhden vuorokauden. Käytiin Lennin kaa ajelulla Koverossa tai Koverolla, en tiedä kummin se pitäis taivuttaa. Se siis on suunnilleen puolessa välissä Joensuun ja Ilomantsin välissä. Tultiin takas kiertäen pienempiä teitä. Jotenki mä aina päädyn randomeille ajoreissuille isän autolla. Nyt käytiin tuolla, juhannuksena käytiin Kemistä Keminmaalla, ajettiin Taivalkosken padon yli ja käytiin ennen sitä hyppimässä rantakallioilla, pääsiäisenä käytiin Hattuvaarassa joka siis on vielä Ilomantsista itään, tai enempi koilliseen, mutta kuitenki, Tiiojen kanssa. Viime Tapanina käytiin meidän Tiian kanssa ajelulla Porin kautta Raumalla kun oltiin Nakkilassa joulu. Suunniteltiin nyt Lennin kanssa pieni kiertomatka, joka meni jotenkin niin että Pielisen länsipuolta Nurmekseen, itäpuolta Lieksaan ja sieltä idemmäs, pikkuteitä pitkin lähellä rajaa Värtsilään ja jotain reittiä takas Joensuuhun. Pitää toteuttaa sitte joskus kesällä.
Viime torstaina pisteltiin. Mä olin stressannu sitä i.c.-pistosta viikon etukäteen. Se on aika harvinaista mulle. Mua vaan jotenki ällöttää se ajatus et mun ihon sisään laitetaan jotain, kun se näkyy ja kun harvoin sitä oikeasti tarvii johonkin elämääpelastavaan, tai siis eri asia jos rokotteet laitettais noin, mutta ei (joo joo, allergiatestit ja tubikoe, mut kuitenki). Ja joo, niiden tekeminen oli kivaa sit ku ei enää ollu huono olo sen jäljiltä kun mua pistettiin, ja totta kai mä tarvin sitä käytännön työssä sitten kun äidit haluaa aqua-rakkuloita, eikä mua haittaa jos muille laitetaan niitä, mut mä en todellakaan halua että mua pistellään enää ikinä ihon sisään jos ei oo aivan pakko. Mulla tuli aivan hirveen huono olo sen pistoksen jälkeen, selkeästi psykologisista syistä. Satu oli taas aivan mahtava. Ensinnäkin ennen sitä tuntia mä pyysin sitä vahvana ja viisaana sanomaan jotain lohduttavaa mulle kun mua stressaa se i.c.-pistos. Satu vaan kysy et haluunko mä että se pistää mua ja sehän oli vallan mainio ehdotus. Etukäteistuskaa lievitti se kun tiesi että pistäjä on tasapainoinen, vakaa ja rauhallinen. Sit ku mulla tuli huono olo, Satu pisti mut käytävään juomaan teetä ja syömään banaania hetkeksi.
I.c.-pistoksen jälkeen pisteltiin muitakin pistoksia. Satun piti lähtee ennen tunnin loppua, niin pisteltiin sitten Susannan kanssa toisiamme. Lihakseen pistäminen on kyllä kivointa. Susannaa se i.c. ei haitannu yhtään, niin harjottelin sitä sitten myöhemmin kans lisää. Satun pistelemisen aikana kun oli edelleen hieman kuvottava olo. Pistettiin Susannan kaa myös reisilihakseen. Se kun mua pistettiin sattu aivan käsittämättömän paljon, ja tuossa reidessä on edelleenkin sellainen tunne mitä siinä mun mielestä ei pitäis olla. Soitin tänään terveysneuvontaankin sen jälkeen kun olin kysyny Eskolan Päiviltä mielipidettä tuohon ja todettuani ettei terkkari ollu koulussa paikalla, ja neuvonnasta sanottiin että jos ei parin päivän aikana mene ohi tuo niin pitää mennä terveyskeskukseen ennen viikonloppua. Syitä voi olla monia, mut itseä tietenkin stressaa eniten se että jos se neula katkes ja tuonne on jääny pala siitä. Mut pitää seurata tuota nyt ja niin edelleen.
Tänään oli hieman motivoiva päivä. Jäätiin lukeen tentteihin koulun jälkeen kätilöhuoneeseen kun oli vaan aamupäivä koulua. Siinä vastapäätä on synnytyksenaikaisen kätilötyön luokka, ja siellä oli Jaana Sillankorvan pitämä labratunti menossa. Jossain vaiheessa seistiin ikkunan edessä (luokissa siis on ikkunoita käytävään) ja tuijotettiin mielissämme. Sillankorva sit tuli avaan oven ja kysy että halutaanko tulla luokkaan kattoon hetkeksi. Mentiin siis. Ja oli hienoa. Ne joiden tunti se oli, on menossa tammikuussa ensimmäiseen synnäriharjotteluun. Yrittivät myös rohkaista että jaksakaa sinne asti.
Viirivehka ei varmaan tykkää pimeästä, se ei oikein kuki tällä hetkellä, tai siihen on tulossa kukkia mutta erittäin hitaasti. Vois tosin ehkä myös kastella sitä, vois auttaa asiaa.
Eilen alko patofysiologia. Oli kivaa olla taas pitkästä aikaa Sunin tunnilla. Meni tosin varmaan aika paljon ohi kun väsytti niin paljon. Tulin vasta aamujunalla Joensuusta ja olin nukkunu vaan pari tuntia ennen junan lähtöä enkä saanu junassakaan juuri nukuttua. Tosin aika harvassa on ne tunnit joilla olisin ylipäätään pysyny hereillä. Ja toisin kuin anatomian ja fysiologian kurssilla (jonka tentit nähtiin), patofysiologiassa ei kirjotettu paljoa käsin kun kaikki oli materiaaleissa, niin se ei edesauttanut hereillä pysymistä. Kävin sit tauolla hakeen erittäin keskeneräisen villapaidan lokerosta ja kudoin sitä. Mun vaan on jotenki niin paljon helpompi keskittyä jos teen käsillä jotain samaan aikaan tai kuuntelen musiikkia lukiessa. Tai ehkä mä en vaan kyllästy niin nopeasti liian intensiiviseen keskittymiseen jos keskityn kahteen asiaan yhtäaikaa.
Olin siis viikonlopun Joensuussa. Oli kivaa. Sanna ja Lenniki oli siellä, Lenni tosin vaan yhden vuorokauden. Käytiin Lennin kaa ajelulla Koverossa tai Koverolla, en tiedä kummin se pitäis taivuttaa. Se siis on suunnilleen puolessa välissä Joensuun ja Ilomantsin välissä. Tultiin takas kiertäen pienempiä teitä. Jotenki mä aina päädyn randomeille ajoreissuille isän autolla. Nyt käytiin tuolla, juhannuksena käytiin Kemistä Keminmaalla, ajettiin Taivalkosken padon yli ja käytiin ennen sitä hyppimässä rantakallioilla, pääsiäisenä käytiin Hattuvaarassa joka siis on vielä Ilomantsista itään, tai enempi koilliseen, mutta kuitenki, Tiiojen kanssa. Viime Tapanina käytiin meidän Tiian kanssa ajelulla Porin kautta Raumalla kun oltiin Nakkilassa joulu. Suunniteltiin nyt Lennin kanssa pieni kiertomatka, joka meni jotenkin niin että Pielisen länsipuolta Nurmekseen, itäpuolta Lieksaan ja sieltä idemmäs, pikkuteitä pitkin lähellä rajaa Värtsilään ja jotain reittiä takas Joensuuhun. Pitää toteuttaa sitte joskus kesällä.
Viime torstaina pisteltiin. Mä olin stressannu sitä i.c.-pistosta viikon etukäteen. Se on aika harvinaista mulle. Mua vaan jotenki ällöttää se ajatus et mun ihon sisään laitetaan jotain, kun se näkyy ja kun harvoin sitä oikeasti tarvii johonkin elämääpelastavaan, tai siis eri asia jos rokotteet laitettais noin, mutta ei (joo joo, allergiatestit ja tubikoe, mut kuitenki). Ja joo, niiden tekeminen oli kivaa sit ku ei enää ollu huono olo sen jäljiltä kun mua pistettiin, ja totta kai mä tarvin sitä käytännön työssä sitten kun äidit haluaa aqua-rakkuloita, eikä mua haittaa jos muille laitetaan niitä, mut mä en todellakaan halua että mua pistellään enää ikinä ihon sisään jos ei oo aivan pakko. Mulla tuli aivan hirveen huono olo sen pistoksen jälkeen, selkeästi psykologisista syistä. Satu oli taas aivan mahtava. Ensinnäkin ennen sitä tuntia mä pyysin sitä vahvana ja viisaana sanomaan jotain lohduttavaa mulle kun mua stressaa se i.c.-pistos. Satu vaan kysy et haluunko mä että se pistää mua ja sehän oli vallan mainio ehdotus. Etukäteistuskaa lievitti se kun tiesi että pistäjä on tasapainoinen, vakaa ja rauhallinen. Sit ku mulla tuli huono olo, Satu pisti mut käytävään juomaan teetä ja syömään banaania hetkeksi.
I.c.-pistoksen jälkeen pisteltiin muitakin pistoksia. Satun piti lähtee ennen tunnin loppua, niin pisteltiin sitten Susannan kanssa toisiamme. Lihakseen pistäminen on kyllä kivointa. Susannaa se i.c. ei haitannu yhtään, niin harjottelin sitä sitten myöhemmin kans lisää. Satun pistelemisen aikana kun oli edelleen hieman kuvottava olo. Pistettiin Susannan kaa myös reisilihakseen. Se kun mua pistettiin sattu aivan käsittämättömän paljon, ja tuossa reidessä on edelleenkin sellainen tunne mitä siinä mun mielestä ei pitäis olla. Soitin tänään terveysneuvontaankin sen jälkeen kun olin kysyny Eskolan Päiviltä mielipidettä tuohon ja todettuani ettei terkkari ollu koulussa paikalla, ja neuvonnasta sanottiin että jos ei parin päivän aikana mene ohi tuo niin pitää mennä terveyskeskukseen ennen viikonloppua. Syitä voi olla monia, mut itseä tietenkin stressaa eniten se että jos se neula katkes ja tuonne on jääny pala siitä. Mut pitää seurata tuota nyt ja niin edelleen.
Tänään oli hieman motivoiva päivä. Jäätiin lukeen tentteihin koulun jälkeen kätilöhuoneeseen kun oli vaan aamupäivä koulua. Siinä vastapäätä on synnytyksenaikaisen kätilötyön luokka, ja siellä oli Jaana Sillankorvan pitämä labratunti menossa. Jossain vaiheessa seistiin ikkunan edessä (luokissa siis on ikkunoita käytävään) ja tuijotettiin mielissämme. Sillankorva sit tuli avaan oven ja kysy että halutaanko tulla luokkaan kattoon hetkeksi. Mentiin siis. Ja oli hienoa. Ne joiden tunti se oli, on menossa tammikuussa ensimmäiseen synnäriharjotteluun. Yrittivät myös rohkaista että jaksakaa sinne asti.
Viirivehka ei varmaan tykkää pimeästä, se ei oikein kuki tällä hetkellä, tai siihen on tulossa kukkia mutta erittäin hitaasti. Vois tosin ehkä myös kastella sitä, vois auttaa asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti