Tänään olisi ollut koulua Vanhalla Viertotiellä klo 8.30-10.00. Tein harkitun ja kypsän päätöksen nukkua sen sijaan. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että nyt on kolmas vapaapäivä putkeen! Sellaista ei olekaan päässyt sattumaan sitten joululoman loppumisen, ainakaan muistaakseni. Koska tänään kuitenkin on maanantai, vaikken kouluun mennytkään, aion olla reipas. Varasin pesutuvan klo 12-14 ja voisin myös tiskata pitkästä aikaa. Kahvikuppini alkavat jo näyttää siltä että itseäkin ällöttää juoda niistä. Lisäksi harkitsen farmakologian lukemista, keskustassa käymistä ja jonkin sellaisen asian, joka kuormittaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä, tekemistä. Toisaalta, jos en teekään tänään muuta kuin pesen pyykkiä ja tiskaan, se ei haittaa. Loppuviikko on tämänkin päivän edestä ohjelmaa täynnä.
Eilen turisteilin Maijan kanssa. Se oli kivaa. Emme tosin turisteilleet kunnolla: emme eksyneet ja osasimme soveltaa poistumisbussipysäkiksi erin kuin saapumisbussipysäkin. Täytyy kyllä myöntää, että jäimme yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois bussista kun menimme turisteilemaan. Kävimme siis katsomassa Sibelius-monumenttia. Itselläni oli hieman pokassa pitämistä, kun paikalla oli monikielinen turistiryhmä, joka hymisi Finlandia-hymniä moniäänisesti monumentin alla.
Pääsin myös eilen toteuttamaan yhtä suurimmista mielihaluistani: olemaan töykeä. Ystäville ei ole hyvä olla töykeä, niinpä tuota pääseen harvoin tekemään. Lähinnä teen sitä jos joku random yrittää iskeä. Tällä kertaa joku oli pyytänyt minut kaveriksi facebookissa viestillä että tahtoo mut sen rakastajaksi kesäksi Istanbuliin tms. En mä yleensä ole ilkeä, vittuilen vain ehkä vähän ja olen töykeä. Lopetan sen kyllä aikanaan, jos henkilö osoittautuukin kivaksi. Yleensä niin ei käy. Aika monesti myös niin, että toisen englanti ei ole niin hyvää, että hän ymmärtäisi, kuinka epäkiva mä oon. Tai sit ne on vaan tyhmiä. Ehkä parempi niin, etteivät ymmärrä. Tai siis, mä en vaivautuis puhuun itselleni jos olisin niin töykeä.
Aurinko paistaa taas. Kohta pitää mennä pyykkituvalle.
Eilen turisteilin Maijan kanssa. Se oli kivaa. Emme tosin turisteilleet kunnolla: emme eksyneet ja osasimme soveltaa poistumisbussipysäkiksi erin kuin saapumisbussipysäkin. Täytyy kyllä myöntää, että jäimme yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois bussista kun menimme turisteilemaan. Kävimme siis katsomassa Sibelius-monumenttia. Itselläni oli hieman pokassa pitämistä, kun paikalla oli monikielinen turistiryhmä, joka hymisi Finlandia-hymniä moniäänisesti monumentin alla.
Pääsin myös eilen toteuttamaan yhtä suurimmista mielihaluistani: olemaan töykeä. Ystäville ei ole hyvä olla töykeä, niinpä tuota pääseen harvoin tekemään. Lähinnä teen sitä jos joku random yrittää iskeä. Tällä kertaa joku oli pyytänyt minut kaveriksi facebookissa viestillä että tahtoo mut sen rakastajaksi kesäksi Istanbuliin tms. En mä yleensä ole ilkeä, vittuilen vain ehkä vähän ja olen töykeä. Lopetan sen kyllä aikanaan, jos henkilö osoittautuukin kivaksi. Yleensä niin ei käy. Aika monesti myös niin, että toisen englanti ei ole niin hyvää, että hän ymmärtäisi, kuinka epäkiva mä oon. Tai sit ne on vaan tyhmiä. Ehkä parempi niin, etteivät ymmärrä. Tai siis, mä en vaivautuis puhuun itselleni jos olisin niin töykeä.
Aurinko paistaa taas. Kohta pitää mennä pyykkituvalle.
2 kommenttia:
häh. Jätät väliin kesän Istanbulissa!!!! sieltä on lyhyempi matka liftata Afrikkaan.
Ihmettelee venla.
No jos jonneki olis aikaa mennä nii Istanbul ei ehkä olis ensimmäisenä listalla : D
Lähetä kommentti