Viisi päivää harjoittelua takana. Norovirus on jäänyt historiaan, ja mä vietän päivät laitellen antibiootteja tippuun. Mulla on menny hirveesti aikaa vaikka mihin. Onneksi osastolla saa olla opiskelija ja tehdä hitaasti ja tarkasti. Päivittäin teen jotain typerää, mutta en mitään suuria typeryyksiä. Eilen laitoin uuden letkun potilaalle, jolla oli tipanlaskija. Letkutin kuitenkin ensin vääränlaisen letkun, kun en huomannut ajatella asiaa. Ja toki teen muutakin, otan peruskontrolleja ja kirjailen. Yhden sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen oon nähny.
Tänään on vapaapäivä. Suunnittelen kaivavani pyöräni varastosta, irrotan takarenkaan venttiilin, saan venttiilin toimimaan joillain käsittämättömillä voimilla, jotka kehitän kohta, ja pyöräilen prismaan ostamaan aineita lasagnea varten. Olisi ehkä aika ostaa myös uusi venttiili takarenkaaseen, ettei sitä tarvitsisi joka kerta irroittaa jos renkaaseen tahtoo saada ilmaa.
Eilen kävin lenkillä. Hitaasti, enkä hirveän pitkästi. Kuntokin on surkea. Kerrankin mulla kuitenkin oli oikea määrä vaatteita päällä! Eli ei tullut huono olo, niinkuin viimeisen puolen vuoden aikana joka kerta liiasta määrästä vaatteita johtuen. Olinkin unohtanu kuin kivaa juokseminen on!
Viirivehkaan kasvaa jotain outoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti