Pinja huomautti mulle tanaan etten oo kirjottanu tanne mitaan pitkaan aikaan. On ollu muka kiireita ja vasymysta, aurinko on paistanu niin etta oon istunu illat pihalla ja aitiki kavi taalla valilla. En sitte jaksanu panostaa kirjottamiseen ku ajattelin ettei tata kuitenkaa kukaan lue. Nyt sitte otin itteani niskasta kiinni. Sun vuoksi, Pinja.
Tanaan on ollu jotenki turha paiva. Mulla oli muka vapaapaiva, muttei kuitenkaa. Olin kotona koko paivan. Grillailtiin, oli tuttavaperhe kaymassa. Mitaan muuta ei siis tapahtunutkaan. Otin torkut jossai valissa. Oon syottany Alvaria, ollu lasten kaa pihalla. Ja silti vasyttaa ihan sikana.
Nina ja Late on ihan vakuuttuneita siita etta mulla on jonkunnakoinen suhde. Ainaki ne on kuittaillu siihen malliin. Kavin torstaina Remcon kaa museossa. Sanoin tietty Ninalle siita etta oon menossa, kysy sitte etta ollaanko me vaan kavereita vai onko jotai sapinaa. Late tuli illalla kotii ja kysy samaa. Eilen sitte menin kaymaan Jaapin luona. Jaap ja Remco on kamppiksia, ja ilmeisesti Nina ja Late ajatteli etta Remcoki on kotona (ei ollu, tai tuli kotii vasta vaha ennen ku lahin). Lahin sinne vasta puol kahentoista aikaa illalla ku Jaap oli vasta sillo kotona. Aamulla Nina piti sitte pienen ristikuulustelun, iha positiivisessa hengessa kylla. Yritti kuulemma elaa nuoruuttaan uudestaan mun kautta. Saman tien ku Nina oli lopettanu, keskustelu siis kaytiin suomeksi, Late kysyy sohvalta etta minkalainen romanssi mulla on menossa. Nyt sitte illalla viela Late kysy hieman vittuilevasti etta en sitte tanaa oo menossa kaymaa viela Remcolla.
Kaytiin siis torstaina Remcon kaa Simon Van Gijn -museossa. Tyoajalla, Alvarin kanssa. Ihmiset varmaa luuli etta me ollaan suloinen nuori perhe : D Museo oli ihan loistava, se oli kotimuseo. Se tyyppi oli pankkiirisuvusta ja sairaan rikas. Jos joku kay Dordrechtissa nii kannattaa ehottomasti kayda siella. Siella oli tosi paljon kaikkia vanhoja juttuja, huoneet oli kasittamattomia. Se tyyppi eli siella 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun, muutaman kymmenta vuotta yhteensa.
Eilen ma olin puistossa lueskelemassa ja kirjottamassa ja kuuntelemassa musiikkia. Joku vanha, ainaki 35-vuotias, luultavammin 40, yritti iskee mut! Se oli allo. Tosi spanielimainen. Sano etta you look lovely. Hyi hirvia. Olin varmaa tosi epakohtelias sille. Tai ainaki erittain valinpitamaton. Jotenki panikoin. Mika sinallansa ei ole ihme.
Illalla siis menin kaymaa Jaapin ja Remcon luona. Jaap oli tullu just New Yorkista, se sika. Ja puhu lahtevansa ehka Dubliniin. Minaki haluun! Jaap soitti mulle hollantilaista musiikkia. Oli kivaa. Sen siskoki oli siella, en tosin hirveesti puhunu sen kaa. Remco tuli jossai valissa kotii, se oli ollu Belgiassa festareilla, jatti aanensa sinne ja tappo katensa siella. Pojat muute alotti tupakkalakon, saa naha kuin pitkalle pystyvat. Lupasin etta oon ylpee niista jos viela viikon paasta ovat lakossa.
Tanaan on ollu jotenki turha paiva. Mulla oli muka vapaapaiva, muttei kuitenkaa. Olin kotona koko paivan. Grillailtiin, oli tuttavaperhe kaymassa. Mitaan muuta ei siis tapahtunutkaan. Otin torkut jossai valissa. Oon syottany Alvaria, ollu lasten kaa pihalla. Ja silti vasyttaa ihan sikana.
Nina ja Late on ihan vakuuttuneita siita etta mulla on jonkunnakoinen suhde. Ainaki ne on kuittaillu siihen malliin. Kavin torstaina Remcon kaa museossa. Sanoin tietty Ninalle siita etta oon menossa, kysy sitte etta ollaanko me vaan kavereita vai onko jotai sapinaa. Late tuli illalla kotii ja kysy samaa. Eilen sitte menin kaymaan Jaapin luona. Jaap ja Remco on kamppiksia, ja ilmeisesti Nina ja Late ajatteli etta Remcoki on kotona (ei ollu, tai tuli kotii vasta vaha ennen ku lahin). Lahin sinne vasta puol kahentoista aikaa illalla ku Jaap oli vasta sillo kotona. Aamulla Nina piti sitte pienen ristikuulustelun, iha positiivisessa hengessa kylla. Yritti kuulemma elaa nuoruuttaan uudestaan mun kautta. Saman tien ku Nina oli lopettanu, keskustelu siis kaytiin suomeksi, Late kysyy sohvalta etta minkalainen romanssi mulla on menossa. Nyt sitte illalla viela Late kysy hieman vittuilevasti etta en sitte tanaa oo menossa kaymaa viela Remcolla.
Kaytiin siis torstaina Remcon kaa Simon Van Gijn -museossa. Tyoajalla, Alvarin kanssa. Ihmiset varmaa luuli etta me ollaan suloinen nuori perhe : D Museo oli ihan loistava, se oli kotimuseo. Se tyyppi oli pankkiirisuvusta ja sairaan rikas. Jos joku kay Dordrechtissa nii kannattaa ehottomasti kayda siella. Siella oli tosi paljon kaikkia vanhoja juttuja, huoneet oli kasittamattomia. Se tyyppi eli siella 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun, muutaman kymmenta vuotta yhteensa.
Eilen ma olin puistossa lueskelemassa ja kirjottamassa ja kuuntelemassa musiikkia. Joku vanha, ainaki 35-vuotias, luultavammin 40, yritti iskee mut! Se oli allo. Tosi spanielimainen. Sano etta you look lovely. Hyi hirvia. Olin varmaa tosi epakohtelias sille. Tai ainaki erittain valinpitamaton. Jotenki panikoin. Mika sinallansa ei ole ihme.
Illalla siis menin kaymaa Jaapin ja Remcon luona. Jaap oli tullu just New Yorkista, se sika. Ja puhu lahtevansa ehka Dubliniin. Minaki haluun! Jaap soitti mulle hollantilaista musiikkia. Oli kivaa. Sen siskoki oli siella, en tosin hirveesti puhunu sen kaa. Remco tuli jossai valissa kotii, se oli ollu Belgiassa festareilla, jatti aanensa sinne ja tappo katensa siella. Pojat muute alotti tupakkalakon, saa naha kuin pitkalle pystyvat. Lupasin etta oon ylpee niista jos viela viikon paasta ovat lakossa.
1 kommentti:
Pinjako on tienny jo kauan, että sulla on blogi? Eikä oo puhunu mitään... ootappa ku mä nään Pinjan...
-Mamma-
Lähetä kommentti