11.10.2009

Minä olen vanha mies.

Tai siltä ainaki tuntuu ja äsken vielä melkein näyttikin. Vanha mies -olo on positiivinen olo. Jos tuntuu vanhalta mieheltä tuntuu viisaalta ja kypsältä ja siltä että on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä. Vanha mies -housut ja -kengät sekä teemaan sopivan värinen paita olivat omiaan lisäämään tunnetta, tai ehkä ne jopa synnyttivät sen. Sitten voi miettiä että kuinka mahtavaa on että löytää kirppikseltä kahdella eurolla housut jotka saavat elämän tuntumaan tältä. Aurinkokin paistaa. Ja Jarkko Martikainen soi taustalla. Kahvikuppi on käden ulottuvilla.

Mä tykkään mun puuväripurkista. Se on myös tuossa vierellä pöydällä. Se on pienehkö lasinen hillopurkki ja siinä on paljon puuvärejä. Muuten pöytä on vähän sotkuinen. Ei kovin paljoa kuitenkaan. Tai siis voisi olla paljon enemmänkin sotkuinen. Viirivehkakin on vielä elossa, siihen on tulossa lisää kukkia. Se varmaan tykkää musta.

Mun vaahterassa ei oo enää juuri lehtiä. Muuten on ruskaa. Ja paljon kun täällä on niin paljon erilaisia lehtipuita. Harmi ettei ne kuitenkaan oo yhtäaikaa ruskassa kaikki, se olis varmasti tosi hienoa. Toisaalta kestääpä pitempään. Mulla on huoneen nurkassa erivärisiä lehtiä.

Elämä on kivaa.

Siis missä on rakas tai ystävä parhain siellä sun paikkasin tänään jo on kaikki me lähdemme liian varhain kuoleman kankeuden karkelohon. Ja puustasi putoaa viimeinen lehti yö vie haaveilijan. Vain hetkisen ihminen elämään ehtii, kaikki me kuolemme pian. Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää kiellän sen olevan viimeinen. Kavahdan terveen järjen häivää, elämää vierastan, ihminen.

Ei kommentteja: