Kaksi päivää töitä ja yksi vapaapäivä takana. Olen edelleen hengissä. Töissä on aivan kivaa, eikä vielä ole tuntunut siltä, etten osaa yhtään mitään. Ei kyllä ole tullut tilaisuuttakaan tuntea niin, ensin oli iltavuoro, jossa tehtiin yhdessä, ja sitten aamuvuoro, jossa olin ylimääräisenä. Oli mulla kyllä kaksi omaa potilasta silloin, joista toisen käytin suihkussakin. Eli oon mä jotain tehnytkin, verhojen silittämisen lisäksi. On aivan hienoa olla oikeasti töissä, eikä vain leikisti.
Se on kummallista, miten äkkiä toisen läsnäoloon tottuu, ja kuinka kauan poissaoloon tottuminen kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti