18.6.2010

Olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen.

Huomaa, että mulla on jostain syystä liikaa vapaa-aikaa töistä huolimatta, kun bloggaan taas. Töissä tuntuu siltä, että osaan. Se on hienoa. Allekirjoitin tänään työsopimuksen, ja tiedän nykyään jopa sen, paljonko saan palkkaa. Tuntuu, etten ehkä tahdo töitä enää viimeiseksi kolmeksi viikoksi ennen koulun alkua. Ehtisin käydä Kemissä asti sitten ja Oulussakin kunnolla. Mun käsien ja selän lihaksissa tuntuu, että olen tehnyt töitä. Reisissäkin hieman tuntuu, että olen polkenut töihin.

Mä yritän täyttää aikani arjella. Se on hieman vaikeaa. Kävin kaupassa listan kanssa. Olen syönyt oikeaa aamupalaa monena päivänä. Olen lukenut kirjan ja aloittanut toisen. Olen tiskannut. Viikonlopun vapaiden aikana voisin esimerkiksi syödä oikeaa ruokaa, siivota ja harrastaa sosiaalista elämää. Verhotkin voisi avata päivisin ja sängyn petata. Lisäksi voisi myös käydä läpi vaatteita, mitä viedä kirpputorille, sekä katsoa, mitä kellarikomeroon vein melkein vuosi sitten.

On vaikeaa olla odottamatta. Tehokasta tosin.

Ei kommentteja: